Ritvan haastattelu

"Ritva oli nuori alkoholistin vaimo ja pienen pojan äiti ja sai tuntuman Al-Anonin ainutlaatuisuudesta ja tarpeellisuudesta, josta perheet voivat löytää apua elämäänsä." 

Rauman ryhmä Satakunnan alueella on ollut pitkään, lähes 30 vuotta, Ritvan kotiryhmä. Kolmisen vuotta sitten hän muutti Helsinkiin ja palasi jo nuoruudessa tutuiksi tulleisiin ryhmiin. 60-luvun lopulla hän kävi miehensä kanssa Turussa yhdessä ns. perheryhmissä, joissa AA-miehet ja Alva-naiset keskustelivat omissa huoneissaan.

Ennen Al-Anon oli Alvat eli alkoholistien vaimot. Silloin Ritva oli nuori alkoholistin vaimo ja pienen pojan äiti ja sai tuntuman Al-Anonin ainutlaatuisuudesta ja tarpeellisuudesta, josta perheet voivat löytää apua elämäänsä. Miehen toistuvat retkahdukset johtivat eroon.

Ritva muutti pienen pojan kanssa Helsinkiin jatkamaan opintojaan. Hänen ongelmansa olivat ratkenneet, koska hän oli eronnut alkoholistista, eikä tarvinnut Al-Anonia. Niin asia ei kuitenkaan ollut.

Töiden perässä muutettiin Raumalle, jossa äidille ja päälle parikymppiselle pojalle oli itsestään selvää, että poika oli päihderiippuvainen. Poika hakeutui hyvään hoitoon ja Ritva pääsi läheiskurssille. Sieltä vierailtiin Vuori-ryhmässä Kallion kirkolla ja siitä tuli uusi sisäänajo Al-Anon - toimintaan. Hän kävi sinä kesänä ryhmässä joka päivä ja parhaana kaksi. Silloiset aktiivijäsenet tulivat tutuiksi ja syntyi vahvoja ystävyyssuhteita.

90-luvun alussa Al-Anon toimi aktiivisesti Raumalla, kävijöitä oli paljon ja toimittiin samoissa tiloissa AA:n kanssa tehden yhteistyötä. Pian Ritvalla oli intoa lupautua palvelutehtäviin ja myös osallistua alue-edustajana palvelukokoukseen. Hän toimi hallituksen jäsenenä ja sitten puheenjohtajana.

Niihin aikoihin otettiin tietokone ja sähköpostit käyttöön ja pian niiden käyttöön opittiin. Hallituksen kokoukset pidettiin toimistolla Riihimäellä ja niihin aikoihin valittiin Pirjo toimistonhoitajaksi. Ritva kutsuttiin takaisin puheenjohtajan tehtäviin, koska seuraaja joutui jättämään kautensa kesken.

Palvelukokoukset pidettiin AA:n kanssa järjestettävien päivien yhteydessä. Tilanne koettiin hankalaksi, koska kokoukset olivat rauhattomia ja kiire painoi aina. Dipolin kokouksessa päätettiin pitää Palvelukokous erillisenä viikonlopputapahtumana. Monia mietitytti, paljonko tapahtuma maksaa ja voiko olla yötä poissa kotoa. Kuitenkin ensimmäinen erillinen Palvelukokous Julkujärvellä, Tampereen lähellä, onnistui hyvin. Jäseniä tuli pidemmältä jo perjantaina, asioista ehdittiin keskustelemaan rauhassa lauantaina ja varsinainen kokous pidettiin sunnuntaina.

Perhepalaveri järjestettiin Lahden päivillä ensimmäisen kerran ja jännitettiin, että tuleeko kukaan, mutta luokkahuone tuli täyteen Al-Anonin jäseniä, AA:laisia puolisoita ja perheiden nuoria. Alue-edustajien tapaamisia alettiin järjestää syksyisin. Suomi sai vuonna 2008 kunnian järjestää kansainvälisen IAGSM - kokouksen, jonka kymmenhenkiseen järjestelytoimikuntaan Ritva kuului. Hän paneutui tehtäviin tunnollisesti, mikä vaati paljon, mutta myös antoi paljon. Palvelutehtäviin monet joutuvat usein kylmiltään, mutta Al-Anonin etu on se, että apua saa ja yhteisöllisyys on meillä vahva.

Ritva kertoo, että Al-Anon on ollut hänelle perusturva, yhteisö, mihin voi luottaa ja missä emme ole yksin. Hänelle oli ensiarvoisen tärkeää käydä Al-Anon-ryhmässä, kun elämä oli oikein kaaoksessa. Viisauden määrä on hämmästyttänyt Ritvaa Al-Anon-kirjallisuudessa. Se on ollut hänelle jokapäiväinen perusturva, suunnaton apu, mikä on mahdollistanut töissä käymisen ja järjellä asioiden ymmärtämisen, kun ei ole voinut tavata muita jäseniä. Al-Anon-kirjallisuudesta voi oppia valtavasti, se on erinomainen toipumisohjelma. Ritvalle ei ole juurikaan tullut tilannetta, johon ei siitä löytyisi apua.

Puhuminen kummin kanssa on auttanut häntä nopeasti tilanteissa, joissa ei ehdi lukea, se on paras apu isoon huoleen ja hätään. Kummitoiminta Al-Anonissa on erinomainen asia. Ritva kiittää kummiaan hyvistä neuvoista ja rohkaisusta. Hänellä on ollut palvelutehtävissä haasteita, varsinkin Dipolin Palvelukokouksessa, jossa esiteltiin joukko uusia toimintatapoja, joista keskusteltiin ja ne päätettiin toteuttaa kokeiluina. Ritva oppi perustelemaan ehdotuksiaan sekä lieventämään omaa asennettaan ja suunnitelmian. Hänelle tuli kokouksen jälkeen rauhallinen olo ja tunsi onnistuneensa, kun asiat saatiin sopuisasti hoidettua. Se oli terveellinen kokemus siitä, ettei yksin voi päättää mitään. Palvelutehtävät ovat olleet oppimiskokemuksia, joissa riittää kun tekee parhaansa.

Tietoavaimeen Ritva on tutustunut ryhmässä, jonne se oli tilattu. Pian hän tilasi sen itselleen. Silloin lehti oli valkoiselle paperille painettu, mustavalkoinen, ilman värikansia, niitattu moniste, taitettu ja nimeltään Tiedotuksia. Hän on kirjoittanut lehteen jonkin verran.

Ritva on lukenut innostuneena ja ihastuneena Tietoavainta. Lehdessä on ollut tasokkaita juttuja, joissa ei tule rajoja vastaan, eikä poljeta paikallaan, aina tulee jotain uutta. Ei tarvitse olla hyvä kirjoittaja, sanoma on tärkeämpi. Juttu voi olla koskettavampi, kun kirjoituksessa on rosoisuutta ja aitoutta. Lehteen tehdään tuoreesti ja inspiroituneesti uusia juttuja, joita on kiinnostava lukea. On hyvä, kun toimikunta jaksaa ja antaa osaamistaan yhteisön hyväksi jäsenten lisäksi. Lehti on säilynyt elävänä, kun ihmiset kertovat omia kokemuksiaan ja tarinoitaan. Lukijoita Ritva kannustaa pysymään mukana, meillä on aina annettavaa. Kaikki olemme kiinnostavia, voimme aina saada ja antaa muille.

Kirjoitti Leila