Ostoskori
0
0,00 €
Kuolemanvakava juttu
28.04.2026
"On todella hienoa, kun ryhmässä voi itkeä ja oppii myös nauramaan tervehdyttävällä tavalla. "
Olin aikanani jäsen työryhmässä, jossa suunniteltiin miten työpaikkani alkoholiongelmaisia käsiteltäisiin. Työnantajani oli iso ja työryhmän jäsenet edustivat laajalti eri ammattiryhmiä. Päivitimme hoitoonohjausmallia alkoholisteille. Laatimaamme ohjetta käytettäisiin työpaikoilla ympäri Suomea.
Ryhmään tuli vieraaksi AA-ohjelmassa raitistunut mies. Hän kertoi meille ohjelmasta, jota noudattamalla hän säilytti raittiuden elämässään. Tarina oli ihan hyvä. Tänään en oikeastaan muista siitä silti paljoakaan. Ehken muistaisi koko työryhmää, ellen olisi saanut silloin lahjaa, joka avasi todella uuden näkökulman alkoholisteihin - raitistuneisiin sellaisiin.
Ryhmään tuli vieraaksi AA-ohjelmassa raitistunut mies. Hän kertoi meille ohjelmasta, jota noudattamalla hän säilytti raittiuden elämässään. Tarina oli ihan hyvä. Tänään en oikeastaan muista siitä silti paljoakaan. Ehken muistaisi koko työryhmää, ellen olisi saanut silloin lahjaa, joka avasi todella uuden näkökulman alkoholisteihin - raitistuneisiin sellaisiin.
Ryhmämme jokainen jäsen sai miehen AA-ryhmän lahjoittaman kirjan. Kirjan nimi oli AA nauraa ja se oli vitsikirja. Kirjan vaikutus jysähti sisimpääni. Olin kokenut eron alkoholistista ja juuri onnistunut löytämään uuden sellaisen elämääni. Nyt sain lahjaksi vitsejä kuolemanvakavasta asiasta.
Vakavasta sairaudesta kärsivät osasivat nauraa itselleen ja tilanteille, joihin olivat joutuneet. Kirja ei ollut ilkeä, vaan armollinen. Minä ajattelin, että tapa käsitellä tautia oli hieno ja minulle uusi. Kirjassa ei naurettu alkoholisteille, vaan alkoholistit nauroivat itselleen. Nauru oli puhdistavaa, siitä heijastui kokemusten jakaminen. Tunteet ja tilanteet olivat lukijoille tuttuja ja yhteisiä. Se kirja on minulla edelleen.
Kun pääsin Al-Anoniin, huomasin tuon saman naurun pulppuavan usein ryhmässäni. Ivaa ja ilkeilyä se ei ole, vaan yhteisten kokemusten helpottavaa hersyttelyä. On todella hienoa, kun ryhmässä voi itkeä ja oppii myös nauramaan tervehdyttävällä tavalla. Olen myös oivaltanut, että tulokkaiden ollessa ensi kertoja ryhmässä voi nauraminen olla vaarallista. Uusi kävijä ei ymmärrä, mikä nyt on vitsikästä tai kenelle ryhmä nauraa. Kun kerron tulokkaalle, että ryhmässä voi itkeä, niin kerron myös miksi saatamme nauraa. Kun näen tulokkaan eräänä päivänä rennosti nauravan kanssamme, tiedän parantavan ohjelmamme edelleen toimivan. Naurulla on uskomaton voima.
Ilona
Vakavasta sairaudesta kärsivät osasivat nauraa itselleen ja tilanteille, joihin olivat joutuneet. Kirja ei ollut ilkeä, vaan armollinen. Minä ajattelin, että tapa käsitellä tautia oli hieno ja minulle uusi. Kirjassa ei naurettu alkoholisteille, vaan alkoholistit nauroivat itselleen. Nauru oli puhdistavaa, siitä heijastui kokemusten jakaminen. Tunteet ja tilanteet olivat lukijoille tuttuja ja yhteisiä. Se kirja on minulla edelleen.
Kun pääsin Al-Anoniin, huomasin tuon saman naurun pulppuavan usein ryhmässäni. Ivaa ja ilkeilyä se ei ole, vaan yhteisten kokemusten helpottavaa hersyttelyä. On todella hienoa, kun ryhmässä voi itkeä ja oppii myös nauramaan tervehdyttävällä tavalla. Olen myös oivaltanut, että tulokkaiden ollessa ensi kertoja ryhmässä voi nauraminen olla vaarallista. Uusi kävijä ei ymmärrä, mikä nyt on vitsikästä tai kenelle ryhmä nauraa. Kun kerron tulokkaalle, että ryhmässä voi itkeä, niin kerron myös miksi saatamme nauraa. Kun näen tulokkaan eräänä päivänä rennosti nauravan kanssamme, tiedän parantavan ohjelmamme edelleen toimivan. Naurulla on uskomaton voima.
Ilona