Ostoskori
0
0,00 €
Kirje lapselleni!
28.02.2022
"Olen lisäksi saanut kokemuksien kautta ymmärtämyksen, että ei minun eikä myöskään sinun ongelmaasi ratkaista älykkyydellä eikä tietoisuuden tasolla. Siihen tarvitaan oma sisäinen halu, luopuminen entisestä omasta tahdosta ja uskomisen oppiminen johonkin itseämme Suurempaan. Niillä pääsee ainakin alkuun. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Al-Anon- ja AA-yhteisöissä ei tunneta toivottomia tapauksia."
Kuvateksti: Kevätaurinko luo pitkän talven jälkeen valoa ja uuden elämän tuloa.
Kuva: Keijo
Yhteydenpitomme ja entisajan mukavat keskustelumme ovat jääneet viimeaikoina vain "pakollisiin" tapaamisiin. Ennen niin läheiset vuorovaikutushetket ovat vähentyneet. Isänäsi olen ikävöinyt noita hetkiä ja tullut yhä huolestuneemmaksi tilanteesta jossa nyt olemme. Olen kuullut sinusta aina jotain, mutta ne ovat kuulopuheita, joihin en työni vuoksikaan aina halua tarttua. Kuitenkin olet ollut mielessäni usein, jolloin olen ajatellut sinun elämääsi. Kysymykset ajatuksissani ovat liittyneet sinun henkilökohtaiseen elämääsi ja alkoholin käyttöösi. Sitä tunteitten tuskaa ja ahdistusta siitä, että olen tietoinen mihin kaikkeen riippuvaisuus alkoholista voi johtaa, on vaikea kuvitella. Joka tapauksessa se valvottaa, itkettää, pohdituttaa, hermostuttaa ja jopa raivostuttaa minua.
Sinä tiedät ja muistat lapsuudestasi ne tapahtumat ja taustat millä tavalla minä isänäsi käyttäydyin alkoholihuuruisessa elämässäni. Mitä olivat ne aamuöiset herätykset sinulle, kun iskä tuli "ryyppyremmin" kanssa kotiin; Musiikki alkoi pauhata, humalaisten mölinä raikua ja tupakansavu leijua ympäri huushollia kodissamme, jota perheemme asusti. Muistat ja kuulit varmaan myös ne lukuisat keskustelut sitten joita kävin ryyppykauden jälkeisessä katumuksessani ja morkkiksessani äitisi kanssa yhteisen elämämme jatkuvuudesta. Isänä lupasin satoja kertoja, että nyt se loppuu, ei iskä ota enää koskaan ja me tehdään sitten yhdessä sitä ja tätä? Kuitenkin sait pettyä monesti, koska nuo lupaukset valuivat tyhjiin kuin baarin kaljakolpakon reunoilla oleva vaahto valuu kolpakon pohjalle. Mitähän pelkoa ja huolestumista koit aina siitäkin, kun iskän piti lähteä usein humalassa baariin autolla sinä mukana? Kerrankin jouduin jarruttamaan niin, että lensit takapenkiltä päin etukonsolia, mutta onneksi ei sattunut mitään. Siis täysin ajattelematonta ja vastuutonta vanhempana olemista neljävuotiaalle lapselle? Huh, huh? Mutta alkoholi vei ja ohjasi isäsi elämää tuolloin enemmän kuin mikään muu. Se oli riippuvuus minulle.
Nyt vuosikymmen myöhemmin sinä tiedät taustani ja olen koettanut hyvittää sinulle uudessa elämässäni niitä asioita, jotka minua puhuttavat ja joiden tapahtumat ovat saattaneet aiheuttaa sinulle traumoja tai pahoja muistoja. Olen oppinut ymmärtämään, että minulle kuuluu vastuu omasta elämästäni. Olen myös ymmärtänyt sen, että lähimmäiselle eli tässä tapauksessa sinulle kuuluu myös vastuu omasta elämästäsi. Nämä asiat minun tulisi erottaa kuten yhteisömme Tyyneysrukous sanoo. Olen myös ymmärtänyt sen, että en halua "tuputtaa" sinulle apua, jota olen itse saanut, vaan toivon, että sinun elämäsi voisi olla paremmin kuin nykyisellään on ja että olen siinä valmis auttamaan. Olen oppinut vuosien vieriessä ainakin osittain irrottautumaan sinun asioittesi huolehtimisesta ja murehtimisesta.
Olen lisäksi saanut kokemuksien kautta ymmärtämyksen, että ei minun eikä myöskään sinun ongelmaasi ratkaista älykkyydellä eikä tietoisuuden tasolla. Siihen tarvitaan oma sisäinen halu, luopuminen entisestä omasta tahdosta ja uskomisen oppiminen johonkin itseämme Suurempaan. Niillä pääsee ainakin alkuun. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Al-Anon- ja AA-yhteisöissä ei tunneta toivottomia tapauksia. Kokemuksia ja toivoa toisenlaisesta elämästä haluan jakaa näin myös sinulle oma lapseni.
Geeniperintönä nämä riippuvuusasiat saattavat periytyä osaksi ja tiedostamatta sukupolvien yli ja ties mistä, mutta sillä ei ole silloin merkitystä kun ratkaisu elämän muutokseen on tapahtunut.
Isäsi Jussi