Kanssakulkijani Tietoavain

"Lehteä lukiessa tuntuu siltä, niin kuin kulkisi kappaleen matkaa läheisen ihmisen kanssa. Hän ymmärtää, miltä minusta tuntuu ja on elänyt läpi niitä tunteita, joita minäkin olen tuntenut. Se tekee meistä läheisiä toisillemme ja voimme auttaa muita kertomalla oman tarinamme."

Tulin Al-Anon ryhmään yli kaksikymmentä vuotta sitten, ja ensimmäisiä kirjallisuushankintojani oli tämä lehti. Niinä alkuaikojen sekavina, pelon ja kyynelten täyteisinä hetkinä se oli juuri sitä mitä tarvitsin ryhmän lisäksi. Toki mietin hetken, mitä siitä seuraisi, jos kotona nähtäisiin, millaisen lehden olin tilannut. Mietin jopa, mitä postinkantaja ajattelisi, kun näkee, mistä lehti tulee. Hän saisi tietää, että meillä juodaan, etteivät asiat olekaan hyvin. Toisin sanoen häpesin. Mutta sekin asia selvisi, lehti tuli kirjekuoressa eikä lähettäjästä voinut päätellä mitään.

Tarinoiden lukeminen itketti ja lohdutti. En ollut yksin, en todellakaan, ja lehdessä oli tarinoita muidenkin maiden Al-Anon jäseniltä. Miten rohkeita he ovat, uskaltavat kirjoittaa tarinansa julkaistavaksi, ajattelin.

Minulla on tallessa muutamia vanhoja Tietoavain-lehtiä, joita katselen silloin tällöin. Ulkoasu on muuttunut vuosien varrella, mutta tarinat eivät. Ne kertovat ilosta, huolista, rakkaudesta, surusta - elämästä. Lehteä lukiessa tuntuu siltä, niin kuin kulkisi kappaleen matkaa läheisen ihmisen kanssa. Hän ymmärtää, miltä minusta tuntuu ja on elänyt läpi niitä tunteita, joita minäkin olen tuntenut. Se tekee meistä läheisiä toisillemme ja voimme auttaa muita kertomalla oman tarinamme.

Kaikki tarinat eivät pääty onnellisesti, kaikki eivät raitistu, vaikka apua on saatavilla. Omalla kohdallani olen kokenut alkoholistiläheiseni menetyksen. On hyvä ja tärkeää, että oma kokemus kirjoitetaan näkyväksi. Kun luen läheisen tunteista ja surusta, tuntuu kuin saisin halauksen. Ja mielessäni halaan sitä jossain olevaa kirjoittajaa, kyllä me yhdessä jaksamme.

Ensimmäisen perinteen mukaisesti yhteisömme etu on ensisijalla. Jakamalla kokemuksemme, voimamme ja toivomme - myös lehdessä, tuemme yhteisön toimintaa. Ja nykyäänkään ei tarvitse pelätä postinkantajaa - lehden lähettäjänä on AFG.

Halauksin ja tarinoitanne odottaen

Juulia

PS. Lomallakin lehti on mukanani, luen sen netissä, vaikka puhelimesta.