Ajattelin usein kuinka vaikeaa on elää tämän iskulauseen mukaan. Etenkin jos elää henkilöiden parissa, jotka eivät hallitse juomistaan. Minäkin olin pelännyt missä läheiseni on, pelännyt kun hän on kotona ja pelännyt pysyykö hän kotona tämän illan. Hetki, jota kulloinkin elin, oli ollut ahdistusta tapahtuneesta ja pelkoa tulevasta. Kun ensimmäisen kerran kuulin sanottavan, että meistä voi tulla onnellisia, vaikka alkoholisti vielä joisi, kuulosti se utopialta, jonka joku höyrypää oli keksinyt. Miten joku voi olla onnellinen eläessään jatkuvaa kaaosta. Tutustuin kirjanmerkkiin nimeltä "Juuri tänään." Siinä oli yhdeksän kohtaa miten elää juuri nyt elämää. Kaikki mitä luin, oli tarkoitettu minulle - ei alkoholistille. Oli elettävä hetkessä. Päätin aloittaa suosituksesta, joka minusta tuntui helpoimmalta. Se oli: juuri tänään harjoitan sieluani kolmella tavalla.
Kohta 1. Teen hyvän teon kenenkään tietämättä. Minulle se merkitsi vaikka oven avaamista tuntemattomalle, työpaikalla tiskien pesua taukohuoneessa tai kirjoittamista Tietoavaimeen.
Kohta 2. Teen ainakin kahdesti jotain sellaista, jota en viitsisi, ihan vain harjoituksen vuoksi. Onkohan niin, että olen peruslaiska, mutta oli paljon mitä en viitsisi tehdä: kaappien ja laatikoiden siivousta, soittoa sukulaistädille, aamuvoimistelua tai reipasta iltakävelyä. Siirtelin asioita mielessäni, kunnes tuli myöhä ja en enää viitsinyt aloittaa. Löhöily ja telkkarin tuijottaminen vei usein voiton. Totesin mitä hyvää keksiikin, ei ole helppo ryhtyä muuttamaan tapojaan. Aloittaminen kävi työstä. Kaksi kertaa päivässä edes viikko putkeen ei heti sujunut. Yritin olla itselleni armollinen. Jos en tänään tehnyt kahta suoritetta, olkoon sitten vain yksi. Kaikesta mitä tein, tuli hyvä mieli ja se kannusti jatkamaan. Kun tein töitä itseni kanssa jäi rakkaan alkoholistini ohjailu vähemmälle. Ymmärsin kuinka vaikeaa voi muillekin olla uusien hyvien tapojen omaksuminen - raittiudenkin.
Kohta 3. En näytä kenellekään, jos tunteitani on loukattu. Siinäkin oli haastetta. Olin mestari räjähtämään tai mököttämään, kun asiat eivät sujuneet suunnitellusti. Saati kun joku tuntui tarkoituksella suuntaavaan pahat aikeensa minuun. Onneksi toisten huonon käyttäytymisen aiheuttamat tunteet eivät ole kiellettyjä. Kiellettyä oli ainoastaan näyttää loukkaantuneensa. Kolmas kohta opetti itsehillintää. Kun ei voinut vapaasti räjähdellä, oppi tarkastelemaan tilanteita mielessään. Tyyneys ja harkinta tulivat kuvaan. Ruma käytös satuttaa. Sain tuntea kipua kokiessani henkistä väkivaltaa. Löysin rajani ja opin sanoittaman kokemani oikein. Vältyin itse sanomasta asioita, joita myöhemmin katuisin.
Kolme asiaa, joista aloitin, eivät olleet ihan niin helppoja kuin luulin. Eikä minusta ole tullut mestaria vieläkään, mutta eipä ollut kaiketi tarkoituskaan. Olen oppinut paljon itsestäni ja juuri tänään nämä kolme kohtaa ovat jatkumoa arjessani. Uudet haasteet odottavat.
Harjoitus tekee mestarin