Olin hyvin ahdistunut, kun tulin ryhmään. Ajatukset ryöppysivät kuin patoamaton koski, ja pohdin vain mitä voin tehdä ja mistä saan neuvoja hetken kaaokseen.
Al-Anon -ohjelma alkaa aina kuuntelemisesta ja se johtaa ajatteluun. Kuunteleminen avoimella mielellä rauhoittaa ja uudet ajatukset saavat tilaa. Kuunteleminen avoimena ei aina onnistu, sillä uhkia on monia: arvostelu, suuret odotukset, pikaiset ratkaisut ja muutosvastaisuus. Kuuntelu ja ajattelu vaativat aikaa. Ryhmäläiseni eivät turhaan kehottaneet käymään vaikkapa kuusi kertaa ennen kuin tietää, sopiiko ohjelma itselle ja ainakin kuusi kuukautta ennen kuin tekee suuria elämänmuutoksia.
Istuessani ensi aikoja palavereissa kuunteleminen oli hataraa. Mietin osallistujien ulkonäköä ja ikää tai pohdin heidän puhetapojaan. Toisten puheenvuorojen toivoin olevan pitempiä, toiset taas olivat liiankin pitkiä. Omaa vuoroani jännitin niin, että tuskin tajusin mitä sanoin. Oli hienoa, kun minua kuunneltiin ja sain keventää sydäntäni kenenkään keskeyttämättä ja ilman arvostelua. Itseäni kohtaan olin ankara. Ihailin ja ihmettelin ajatuksiaan hienosti ilmaisevia osallistujia.
Elämäni juopon rinnalla oli tuhonnut kuuntelemisen ja haluni keskustella. Oman mielipiteen kertominen aiheutti kotona riidan ja täystyrmäyksen. Usein oli helpompaa vaieta ja ajatella omiaan kuin yrittää aktiivista keskustelua. Opin olemaan hiljaa, vaikenemaan ja pakenemaan ajatuksiini. Kun ajattelee yksin, vailla vuorovaikutusta, ajattelusta tulee kuin pullossa hölskyvää vichyä. Kun korkin avaa, vedet lentävät rinnuksille ja niin puheetkin. Sanani olivat aika sekavia alkuaikoina ja ajatuspadot syynä moniin riitoihin kotona.
Kirjat olivat täynnä uutta tietoa alkoholismista, alkoholisteista ja heidän läheisistään. Vertaistarinat puhuttelivat rajusti. Yöllä ryhmän jälkeen ne tulivat uniin ja pitkin seuraavaa viikkoa kaikki kuultu vyöryi ajatuksiin. Muutoksen tie alkoi, ja uudet ajatukset aurasivat tietä muutokselle. Ajatteleminen ei enää ollut pakoa kurjasta tilanteesta, vaan rauhassa mietiskelyä ja hienoja oivalluksia, joita sain ryhmässä kuulla ja jakaa.
Olen oppinut, että ajatteleminen on moninaista. Toisinaan on hyvä hiljentyä yksinäisyydessä ja antaa uusien oivallusten tulla. Joskus uusien asioiden oppiminen ja ajattelu on työlästä. Aikoinaan suljin ajatukseni pulloon ja olin hiljaa, kunnes patoutuneet ajatukset räjähtelivät riidoiksi. Tajusin myös mieheni tehneen ajatuksilleen samoin. Keskustellessa on hyvä ajatella, mitä toinen sanoo ja kuulla avoimesti vastapuolta. Nyt osaan hallita tilannetta. Omat taitoni ajatella ja tuoda julki mielipiteeni ovat kehittyneet ja niiden myötä myös taito arvostaa ja sietää eriäviä mielipiteitä. Ohje "haluatko olla onnellinen vai oikeassa" puhuttelee minua edelleen. Joudun toistamaan tätä ajatusta mantran tavoin, kun tilanne kodissa aika ajoin kiristyy - ja se auttaa.
Muuan ajattelija