Ostoskori
0
0,00 €
Selviytymisestä henkilökohtaiseen vapauteen
26.10.2025
"En tiennyt mitä odottaa ryhmältä, mutta ensimmäisen ryhmän jälkeen olo oli helpottunut ja levollinen. Nukuin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan yöni heräämättä. Odotin aina innolla ryhmän kokoontumista, sillä jokaisesta ryhmästä sain uusia näkökulmia omaan tilanteeseen. "
Oli vuosi 2017. Tuo vuosi jakaa elämäni entiseen ja nykyiseen elämään, sillä se oli käännekohta monella tapaa elämässä. Olin ollut vuosikausia väsynyt, uupunut, masentunut, ahdistunut ja minulla oli rytmihäiriöitä. Jokainen päivä oli pelkkää selviytymistä. Mikään ei tuntunut enää miltään, en tuntenut surua enkä iloa. Sydämeni oli jäässä. Olin jatkuvasti pinna kireällä ja räjähdysaltis. Kaikki oli yhdentekevää. En elänyt elämääni, vaan suoritin sitä. Olin kotona fyysisesti läsnä lapsilleni, mutta en henkisesti. Lasten yksinkertaiset pienet pyynnöt tuntuivat joka kerta isoilta vaatimuksilta. Pidin vahvasti kulisseja yllä, enkä kertonut lapsuuden perheelleni enkä ystävilleni perhe-elämästäni. Sulkeuduin ja vetäydyin monista ihmissuhteistani. En tiennyt mitä minä halusin elämältä, enkä tuntenut enää itseäni, mutta tiesin, että tällainen minä en kyllä ole oikeasti.
Hankin aluksi tietoa alkoholismista ja läheisriippuvuudesta, jotta sain ymmärryksen miksi elämästäni oli muodostunut sellainen, etten enää selviytynyt yksin. Sen jälkeen olin valmis ottamaan kaiken mahdollisen avun vastaan, jotta oloni ja elämäni muuttuisi paremmaksi. Vuosien aikana olin kokeillut monenlaisia keinoja, mutta ne eivät olleet tuottaneet pitkäaikaista apua tilanteeseeni.
Hyvä ystäväni kertoi minulle vertaistukiryhmästä, jossa aloin käymään. Ryhmässä minut otettiin lämpimästi ja ymmärtäväisesti vastaan. Kukaan ei arvostellut eikä tuominnut minua. En ollut koskaan aikaisemmin tuntenut olevani hyväksytty juuri sellaisena kuin olin, en edes lapsuuden kodissani. Oloni oli hieman epätodellinen. En tiennyt mitä odottaa ryhmältä, mutta ensimmäisen ryhmän jälkeen olo oli helpottunut ja levollinen. Nukuin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan yöni heräämättä. Odotin aina innolla ryhmän kokoontumista, sillä jokaisesta ryhmästä sain uusia näkökulmia omaan tilanteeseen. Pikkuhiljaa elämään alkoi ensimmäistä kertaa tulla rauhaa ja tasapainoa.
Olin saanut lapsuuden kodista tietynlaiset selviytymiskeinot, joiden avulla olin rämpinyt elämää eteenpäin. Oli selvää, että nuo keinot eivät enää toimineet aikuisuudessa ja aiheuttivat minulle jatkuvia ongelmia ihmissuhteissani. Jatkoin omaa henkilökohtaista toipumispolkuani tutkiskellen kummin kanssa omia kipukohtiani 12- askeleen kautta. Tämä oli minun kohdallani välttämätöntä, jotta pystyin vapautumaan vihasta, kaunasta ja katkeruudesta, siitä kaikesta joka oli nämä vuodet syöneet minulta energiaa ja elämäniloa.
Nyt minulla on oikeanlaiset ja toimivat keinot kohdata ihan joka paikassa elämän mukanaan tuomat haasteet. Elän elämää 12- askeleen mukaisesti ja palvelen Al-Anonissa. Aloitan päivän Al-Anon-kirjasta päivän tekstillä ja henkilökohtainen itsetutkiskelu kuuluu jokaiseen päivään. Kun minulla on haastava tilanne elämässäni, tyyneysrukous ja iskulauseet auttavat minua säilyttämään tyyneyteni. Tänä päivänä minulla on rauha menneisyyteni kanssa ja elän tasapainoista ja onnellista elämää päivä kerrallaan, kiitollisena jokaisesta tunneraittiista päivästä.
Sari, läheisriippuvainen