Ostoskori
0
0,00 €
Raha
03.03.2026
"Ryhmässä ymmärsin, että alkoholismi on perhesairaus. Minäkin läheisenä olen sen seurauksista vahingoittunut. Opin, että minulla on oikeus voida hyvin ja olen elämäni tärkein ihminen. "
Synnyin köyhään Suomeen. Kauppojen hyllyt ammottivat tyhjinä ja tavarat olivat kortilla. Asuntoja jonotettiin ja asuminen oli tosi kallista. Lapsuudessani raha ei ollut tabu. Vanhemmat laskivat, mihin rahat riittävät ja lapset otettiin mukaan neuvotteluihin ymmärryksensä mukaan. Alkoholi ei ollut kuvioissa. Kun isäni kuoli varhain, rahaa oli yllättäen vähemmän. Meillä ei silti itketty sen vähyyttä, vaan yritteliäs äitini keksi keinoja miten paikata vajetta. Kasattiin himmeleitä, ommeltiin laukkuja sekä leluja ja myytiin niitä. Koskaan ei ollut paljon, mutta melkein aina tarvittava. Opin, kuinka sairastuminen sekoittaa talouden. Suhteeni rahaan muodostui jo lapsena. Minusta tuli varovainen, liiaksikin.
Sitten elämääni uivat alkoholistit. Rahaa tuli ja meni. Keskustelut rahasta muuttuivat usein riidoiksi ja tasapuolisuus oli vain unelma. Elämäni rakkauksilla oli outo suhde rahaan. Pari pihisti kaikessa paitsi juomissa ja omissa menoissaan. Yksi tuhlasi heti kaiken, vippaili ja oli usein veloissa, vaatetus oli vähän niin ja näin. Tuhlaileva alkoholistini vetosi rahapulassaan säälin tunteisiini, ja hyvää hyvyyttäni autoin häntä. Pihistelijät taas halusivat sentilleen puolittaa menot ja joskus söivät enemmän kuin itse maksoivat ja unohtivat maksaa osuutensa. Kun toin esiin kantani rahankäyttöön, seurasi siitä riita.
Onneksi olin oppinut varovaiseksi. Minulla oli aina oma tili enkä antanut miesteni päästä siihen käsiksi. En taannut lainoja tai tehnyt epämääräisiä sopimuksia. Köyhä lapsuus oli tehnyt varovaiseksi. Pahalta mieleltä en silti ollut suojassa. Varovaisuudesta huolimatta ei varoja kertynyt, kuten monille ystävilleni. Taisin hiljaisesti kadehtiakin heitä, joiden elämässä ei ollut samaa ongelmaa. Pidin täydellisen suhteen kulisseja yllä, ja harva näki tilanteeni todellisuuden. Alkoholi kolmantena pyöränä kahden aikuisen liitossa on merkinnyt elämässäni aina haastetta. Pula rahasta, riidat rahasta, katkeruus ja ahdistavat hetket rahaa laskien ovat olleet jatkumo vuosien ajan.
Eräänä päivänä opin uuden suunnan. Liityin Al-Anon -ryhmään. Ryhmässä ymmärsin, että alkoholismi on perhesairaus. Minäkin läheisenä olen sen seurauksista vahingoittunut. Opin, että minulla on oikeus voida hyvin ja olen elämäni tärkein ihminen. Minua ei vaivannut karmallinen epäonni, vaan alkoholistit uivat elämääni, kun tein asiat aina ylivastuullisesti kuten ennen. Olin kadottanut terveet rajat suhteessani lähimmäisiin. Toisinaan annoin muiden astua yli sopivaisuuden ja toisinaan ylivastuullisuudessani järjestin lähimmäisteni elämää asioissa, jotka heidän olisi kuulunut itse ratkaista.
Uusi aika tuli elämääni. Olin astunut muutoksen polulle. Tärkeintä on ollut rakentavien ajatustapojen oppiminen ja niiden myötä monien vanhojen keinojen väistyminen uusien tieltä. Ammennan ryhmäilloissa voimaa uuteen. Lukemalla päivittäin kirjallisuutta ajatukseni selkeytyvät. Arjessani voimaannuttavia ovat silti olleet ja ovat monet iskulauseet. Pieni mantra voi ihmeellisesti katkaista hätäännyttävän hetken ja rauhoittaa mielen. Ohjelma kasvattaa ja vahvistaa uutta ryhtiä päivääni ja viittoo elämälleni suunnan. Tänään osaan jo tiedostaa rajojani ja uskallan paremmin noudattaa niitä.
Kirsti