Itsetutkiskelua

"Alkoholistivanhemmat tai -vanhempi ei pysty sairaudeltaan huomioimaan lasta vaan hyvin usein lapsi kantaa vastuuta vanhemmistaan. Lapsen tarpeet jäävät vanhempien sairauden varjoon. Toinen ehkä juo ja toinen sairastuu läheisenä. "

Omanarvontunto. Lapsen itsetunto ja oman itsensä arvostaminen vaurioituu, tai ei pääse lainkaan kehittymään, alkoholistiperheissä jo varhaisessa vaiheessa. Alkoholistivanhemmat tai -vanhempi ei pysty sairaudeltaan huomioimaan lasta vaan hyvin usein lapsi kantaa vastuuta vanhemmistaan. Lapsen tarpeet jäävät vanhempien sairauden varjoon. Toinen ehkä juo ja toinen sairastuu läheisenä. Lasta ei kannusteta jos hän osoittaa taipumusta johonkin, on siinä hyvä. Häntä ei kehuta. Tällöin hän oppii mitätöimään itseään ja omia juttujaan. Ei enää tuo niitä esille vanhemmille ja odota silmät loistaen mitä äiti tai isä sanovat. Pahemmassa tapauksessa lapsi oppii olemaan häiritsemättä aikuisia, ei vaan vanhempiaan. Hän kokee, että ei ole tärkeä. Ei osana perhettä, eikä muutenkaan, vaan on parempi mitä huomaamattomampi on.

Se, ettei lapsi pidä itseään tärkeänä, ei arvosta itseään, saattaa poikia myös pelkoa siitä mitä muut itsestä ajattelevat. Olettamus on, että ajatukset ja mielipiteet ovat kielteisiä. Se tulee hyvin usein ilmi siten, ettei osaa ottaa vastaan kiitosta tai kehuja. Tämä saattaa olla juurtunut hyvin syvälle. Myös tunne siitä, että on syyllinen johonkin asiaan, mihin ei lapsi kaiken järjen mukaan voi olla syyllinen, pääsee kehittymään vääriin mittasuhteisiin. Jollei tätä lapsen ajatusta tai tunnetta korjata, se kantaa valitettavasti hedelmää vielä aikuisenakin. Nämä nyt mainitsemani asiat tunnistan itsessäni osittain vieläkin, vaikka olen niitä Al-Anonissa työstänyt.

Kiitollisuus on hyvä jatke tuohon alkuun. Tunnen suurta kiitollisuutta Al-Anonista. Täällä olen oppinut antamaan arvoa ja kuuntelemaan itseäni. Olen oppinut näkemään hyvää monissa pienissä asioissa, joita en ennen edes huomannut. Elin vuosia vain päivästä toiseen, nyt odotan joka hetkeä sydän täynnä rakkautta. Itsesääli on yksi alkoholistiperheen lapselle mahdollisesti kehittyvä ominaisuus. Sitä en itsestäni ole löytänyt. Olen ikävistä asioista, kuten esim. sairauksista, aina ajatellut että ne kuuluvat elämääni, ovat osa sitä.

 Tänä päivänä voisin luetella kiitollisuuden aiheita pitkän listan. Vaikeudet lapsuudessa ja nuoruudessa varmasti muokkasivat luonnettani ja tekivät minusta sen mikä olen. Olen sinut menneisyyteni ja itseni kanssa. Suurin kiitollisuuden aiheeni tänä päivänä on puoliso, jonka sain rinnalleni vuosi sitten. Voin vain toivoa ymmärrystä häneltä, mikäli lapsuusaikani aiheuttamat traumat vieläkin joskus puskevat läpi ja saatan käyttäytyä oudosti tai sanoa jotain käsittämätöntä.

Pelko on tunne, joka herää meissä kussakin eri asioista. Hylätyksi tuleminen, yksin jääminen ovat tuttuja pelon aiheita alkoholistiperheissä. Rahojen riittäminen, varsinkin jos alkoholisti vielä juo. Kaikkein ikävintä on, jos joutuu pelkäämään alkoholistia tai paremminkin hänen nyrkkiään. Myös henkinen väkivalta on yksi pelon aiheita. Lapsiperheissä kaikenlainen väkivalta kulkee käsi kädessä pelon kanssa. On luonnollista joskus pelätä jotain, mutta ei pidä antaa pelon hallita elämää. Se, miten jokainen käsittelee pelkojaan, on kovin erilaista. Siihen ei ole yhtä oikeaa tapaa. Siinäkin Al-Anon auttaa. Ryhmässä puhumalla asioita ja vastaavasti kuuntelemalla miten muut ovat ongelmiaan käsitelleet. On tärkeää, että jokainen hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Näkee omassa erilaisuudessaan jotain, minkä voi jakaa muille. Ehkä siten tukee tietämättään jotakuta, joka tuskailee saman asian kanssa, on se sitten mikä hyvänsä.

Heljä  

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä: Tietoavain 12/2021