Hyvä häpeä - hirveä häpeä

"Häpeä ei parane tai helpota, jos sitä ei kohtaa. Eli häpeää voi hoitaa näkyväksi tulemalla, siitä puhumalla ymmärtävässä ja turvallisessa ilmapiirissä."

Olen saanut paljon apua vertaistuessa, koska olen saanut uuden näkökulman asioihin sekä uusia ajatuksia ja niistä olen kiitollinen. Arvokkain oivallus tehtyäni Al-Anonin Avain itsetuntemukseen -työkirjaa on se, että heikkouteni, jotka paljastuvat tai vahvuudet, jotain oletan minulla olevan, ovat ilmenneet uudessa valossa. Havainto on ollut se, että heikkouksissa on hyviä puolia ja vahvuuksissa huonoja puolia, kun niitä tarkastelee huolellisesti. Ääripäät ovat vähentyneet ja suhteellisuudentaju on lisääntynyt, mieleni on avartunut. Tässä pohdintaani häpeästä.

Minulla häpeä on syntynyt jo varhain lapsuudessani kuten kaikilla, koska se on myös ihan normaali ihmisen perustunne kuten onnellisuus, pelko, inho, viha, suru. Hyvä häpeä suojelee meitä ja auttaa säilyttämään itsekunnioituksen, niin ettei nyt ihan kaikkeen mitä mieleen tuleviin ajatuksiin ryhdy eli se muistuttaa moraalin ja yhteiskunnan rajoista. Myös se on hyvä uutinen, että vain psykopaatti ei kuulemma voi tuntea häpeää. Häpeää lähellä ovat hämmennys, nolous, ujous sosiaalisissa tilanteissa, erona on, että ne menee nopeasti ohi. Häpeä on normaali inhimillinen tunne, mutta vaikeuksia tulee, kun siitä tulee pysyvämpi ja syvempi, tunne - huonommuudesta. Poikkeavuus - tunne erilaisuudesta, on kaikissa kulttuureissa häpeää aiheuttava asia. Itsesäälissä tai alemmuudentunnossani olen ajatellut että: Minä olen huono, ruma, outo, liian lyhyt, pieni, heikko, tyhmä jne. Tästä on seurannut eristyneisyyden ja yksinäisyyden tunne, että ei kenenkään muun tilanne ole näin huono.

Nyt hypätään syvään päätyyn. Häpeä - tuo kauhea häpeä. Mikä minä luulen olevani, kun edes alan puhumaan häpeästä? Minulle häpeä ilmenee vaikkapa näin: Katsekontakti katkeaa tai puuttuu ja pää painuu alas. Tai on kova tarve miellyttää tai viihdyttää muita, sekä toisten päälle puhuminen. Pahimmillaan annan alemmuudentunnossani omat tarpeeni, tahtoni ja elämäni toisen käsiin. Tänään tunnistan elämää haittaavan tai jopa kahlitsevan häpeän - koko persoonani on ollut häpeään sidottu. Normihäpeä syntyy lapsuudessa, mutta myöhemmin se kahlitsee - rakentaa muureja, ystävien ja sukulaisten välille. Häpeää yritetään hallita tai peitellä ja sen salaaminen sairastuttaa. Usein sitä ei edes tunnista.

Häpeään reagoidaan - vetäytymällä - välttämisellä - itseen kohdistuvalla hyökkäyksellä - toisiin kohdistuvalla hyökkäyksellä. Usein nämä kaikki neljä reagointia aktivoituu ainakin minussa 3 sekunnin sisällä ja jos näin käy myös läheiselläni, niin kireä tunnelma ja usein riita on valmis syntymään. Seurauksena on se, että asiat ei ratkea vaan jäävät hoitamatta sekä häpeän tunne lisääntyy, koska taas hyvä tarkoitus ja kaunis ajatus vain muuttui sellaiseksi tilanteeksi, mitä en halunnut, enkä missään nimessä tarkoittanut.

Nuoruudestani muistan tilanteita, joissa häpeä aktivoitui ja ikään kuin syveni ja suureni. Humalaisen isän poissaolo, välinpitämättömyys, perheriidat, kireä tunnelma, kommunikoinnin vaikeus tai sisarsuhteiden katkeaminen, isän ikuinen unelmointia lottovoitosta (joka veisi alemmuuden tunteen pois) ovat esimerkkejä miten se ilmeni ja milloin häpeäni syveni.

Ylisukupolvinen häpeän siirtyminen 60- ja 70-luvun kasvatusmenetelmissä, kuten: nurkkaan häpeämään tai kysyttiin: etkö edes häpeä? Aikuinen kysyi: mikä sinussa on vikana? Tai kommentoi: olet jo iso poika, älä itke. Näin sain mallin, että kielletään tunteet - älä tunne! Tämän seurauksena jotkut eivät ainoastaan tunne häpeää - vaan uskovat olevansa itse häpeä. Nuorelle vanhemman alkoholiongelma aiheuttaa voimakasta häpeää, koska alkoholistin puheet ja teot eivät kohtaa- älä luota! Tunteiden kieltäminen tai niiden häpeäminen - pelko, suru, viha, kateus - itku ei saa tulla, koska se on noloa. Yksi esimerkki on myös mykkäkoulu - humalainen on etäinen, koska ei ole läsnä ja siitä saa mallin: älä puhu.

Tunteiden tukahduttaminen voi johtaa itsevihaan ja se voi suuntautua ulospäin, vaikka on siis itsevihaa - olen itse ollut myös läheisen oman käänteisen itsevihan kohde. Niin heikko oli minun itsetunto, että ylioppilaaksi- tai opiskelemaan pääsyn, armeijassa menestymisen ja jopa työpaikan saamisen selitin sattumana, en omana ansionsa tai onnistumisena. Ajattelin, että heille on käynyt jokin virhe, kun valinta osui minuun. Kehityspsykologian mukaan lapsuuden ja murrosiän jälkeen noin keski-iässä, minulla noin 30 v., tuli aikuistuminen tai hengellinen herääminen. Kun taustalla oli siis toimimaton kasvatusmalli, missä lapsuuden tunteiden peilit olivat vääristyneet. Niin siitä seurasi minulla keski-iässä epävarma olo, menin muiden mukana, oli levottomuutta, ahdistusta, tunnistamatonta pahaa oloa.

Sisäistetty häpeä - vika on minussa tunne - johtaa itsetunnon horjumiseen - epävarmuuteen ja epäilykseen - se lisää häpeää - siitä seuraa huono itsetunto. Tähän iskee mainokset, sosiaalinen paine ja manipuloivat ihmiset. Kelpaamattomuus ja ulossulkemisen kokemukset, vertailu toisiin varsinkin nuorena (ja miehillä vielä aikuisenakin) heikentävät lisää itsetuntoa. Negatiivinen kierre on alaspäin viettävä ja se vie elämän nälän, ei uskalla edes unelmoida. Tai edes puhua kenellekään tai hakea/pyytää apua. Vaikeus hakea apua, kauhein ajatus on, että en ole edes avun arvoinen. Jopa alemmuuden tunne: En ansaitse mitään hyvää - olen ansainnut väärin kohtelua - tämä saa kelvata minulle. Tuomitsen itseni, alennamme itsemme, siitä seuraa jopa itseviha.

Jos parisuhde ei toimi, niin lapsi helposti syyllistyy ja siitä seuraa hylätyksi tulemisen tunne sekä häpeää. Minulla tämä on ilmennyt esimerkiksi viihdyttäjän ja jopa pellen roolina. Toiset ottavat syntipukin tai suvun mustan lampaan roolin. Perhesalaisuudet lisäävät häpeää, kuten perheen tai sukulaisten mielisairaus, itsemurhat, työttömyys ja muut ongelmat. Salaisuudet sairastuttavat, koska niistä ei saa puhua ja annetaan ne nyt vaan olla.

Iso asia ja oivallus juuri nyt:

Häpeän kipupiste, häpeänappula on minulla ja myös toisilla! Älä painele toisten tai itsesi häpeänappulaa huviksesi tai turhaan! Se vain aiheuttaa sarjan tunnereaktioita ja siitä seuraa helposti riitaa. Tämä siksi, koska häpeä harvoin tunnistetaan tai useammin torjutaan, vaikka tunnistaisi, niin se täytyy nopeasti jopa kieltää, koska ei pysty sitä käsittelemään. Usein toiminnan tavoite on päästä häpeän herraksi - kontrolloida sitä ja vähentää sen aiheuttamaa tuskaa. Mutta se on vaan peittelyä ja sinne se jää sieluun muhimaan, kuin avoin haava. Samoin kuin fyysinen haava, se vaatii hoitoa, suojausta, mutta myös ilmaa sekä valoa. Häpeä ei parane tai helpota, jos sitä ei kohtaa. Eli häpeää voi hoitaa näkyväksi tulemalla, siitä puhumalla ymmärtävässä ja turvallisessa ilmapiirissä.

Tarvitsemme toisia peileiksi. Vertaistuki on siihen paras paikka ja henkilökohtaista häpeää on hyvä käsitellä tukihenkilön/kummin kanssa kahden kesken, ei aina yksityiskohtaisesti ryhmässä. Syvää ja vaikeaa, vaikka viettialueen häpeää kannattaa käsitellä esimerkiksi terapeutin kanssa, kaikki keinot käyttöön! Mieltä voi hoitaa hyvin minun kokemuksen mukaan puhumalla vertaistuessa, koska silloin tulee kuulluksi, näkyväksi ja jopa joskus saa tunteen, että tulee ymmärretyksi. Toinen hyvä tapa minulla on ollut luonnossa liikkuminen, suosittelen kaikkia näitä. Ilman tätä apua asiat jäävät mieleen pyörimään ja ongelmat kasvavat suuremmiksi kuin ne ovatkaan. Apua on tarjolla - usko se, näin olen kokenut.

Vielä lopuksi muistutus häpeän hyvistä puolista: Se auttaa meitä myöntämään virheemme ja tuntemaan rajamme sekä kantamaan vastuumme, se auttaa meitä toimimaan yhteiskunnan jäseninä ja suojelee meitä moraalisesti vääriltä teoilta. Täällä voi saada suhteellisuudentajua tähänkin eli siis oppia sietämään häpeää ja oppia tulemaan senkin kanssa toimeen. Kokemukseni mukaan 4. ja 5. askel ovat häpeän murtajia. Häpeä on vain valhe, joka väittää minun olevan paha, mutta totuus on se, että olen vain erehtyvä inhimillinen ihminen. Häpeän hyväksyminen on tärkeä alkupiste itsensä muuttamiselle ja se yhdessä syyllisyyden kanssa mahdollistaa anteeksi pyytämisen. Al-Anon on hengellinen muutosohjelma ja muutos on ohjelman avulla mahdollinen, kiitos.

Klasu

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä: Tietoavain 5/2021