Mietin kuinka tärkeää on muistaa vaikeina hetkinä elämässä tämä rento ja lohdullinen toteamus. Tätä lausetta olen käyttänyt kovissa ja kivuliaissakin tilanteissa: hammaslääkärissä, lentopeloissa, synnytyssalissa ja usein alkoholiin liittyvien kriisien ja kaaoksen keskellä.
Kun Suomi yllättäen hiljeni koronasairauden tyhjentäessä kadut, konttorit ja koulut myös kaikki Al-Anon-ryhmät seisahtuivat, mutta juominen taatusti jatkui entiseen tapaan ja monesti alkoholisairautta pahentaen. Hyvät neuvot olivat kalliit.
Minulle Al-Anon-konkarille oli järkytys, kun ryhmään ei päässyt ja näin vanhaa ei perhekään saanut kuin kurkistella ovenraosta pikaisesti. Yksinäisyys huusi. Apua ei ollut ja ahdinkoa ei päässyt purkamaan ryhmään. Helsingissä eräät neuvokkaat Al-Anonilaiset perustivat silloin nettiryhmän. Sen nimeksi tuli Tämäkin menee ohi, tuttavallisesti TMO. Joka päivä tunti Al-Anon ryhmää oli kuin keidas olisi puhjennut klo 18-19. Ryhmäläisiä tuli Suomesta ja ulkomailtakin.
Koronan rajoitukset loppuivat, mutta yllätys, ryhmä jatkaa toimintaansa. Uusia on liittynyt porukkaan ja monet vanhat kävijät ovat palanneet entisiin ryhmiinsä. Iskulausetta tarvitaan silti niin uusien kuin vanhojen elämässä.
Mietin kuinka aikoinaan istuin kotona peläten pahinta miehen kömpiessä kotiin laitamyötäisessä herättäen perheen. Kuinka kurjalta tuntui, kun naapurit kuulivat riitoja meiltä tai mies nukkui rappukäytävässä ulko-oven vieressä - häpesin. Juoppo irtisanottiin ja rahavaikeudet tuntuivat ylitsepääsemättömältä. Tuore ylioppilas veti överit ja kadotti valkean lakkinsa, pelkäsin hänen seuraavan suvun juoppojen jälkiä.
Eron synkimpinä hetkinä, kun kaikki tuntui niin loputtomalta ja olin murtumisen partaalla, tuo lohdullinen lause, tämäkin menee ohi, pelasti minut romahdukselta. Lause lupasi, että nyt kriisin ja kurjan jälkeen tulee uusi parempi päivä. Se kehotti jaksamaan vielä vähän. Lause on myös opettanut minut ajattelemaan, että hyväkään ei jatku loputtomiin, pahan jälkeen tulee ehkä uusia hienoja alkuja. Toisaalta olen oppinut arvostamaan aivan tavallisia, tyyninä lipuvia hetkiä.
Tämäkin menee ohi ei ole minulle enää vain pelkkä iskulause. Tänään se muistuttaa minua lukuisista kanssakulkijoistani, kokemuksesta ja voimasta, jota ryhmäläiseni ovat kanssani jakaneet. Kiitollisena tiedän, että nyt minulla on keinoja, joilla selvitä, jos elämä vie minut yllättäen lähes äärirajoille. Luottaen uskallan tulevaan.
Kaarina