Etusivulle | Sivukartta | Tekstikoko Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä | Haku 

Al-Anon-toimisto
Iso-Heikkiläntie 8
20200 Turku

 

Toimiston sijainti kartalla

Puh. 050 341 9406

Toimisto avoinna

ma-ke klo 8-15

**@**

Asiointi toimistossa toistaiseksi vain puhelimella ja sähköpostilla. Jos haluat käydä toimistolla ilmoittele asiasta etukäteen.

( **@**Osa sähköposti-palveluista tai -ohjelmista voi tulkita Al-Anonilta saapuneen sähköpostin roskapostiksi. Muistathan siis tarkistaa myös roskapostikansiosi.)

 

 

 

 

Mitä mulle kuuluu?

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä: Tietoavain 10/2020

Kun tulin Al-Anoniin, elin hirveän sekavassa tilanteessa. Läheiseni alkoholismi oli romahduttanut myös minun terveyteni, taloudelliset asiat olivat melkoisessa sotkussa ja henkisesti olin lopussa. Aluksi Al-Anon olikin minulle paikka, jossa sain kaksi kertaa viikossa (joskus useamminkin) levähtää ja rauhoittua. Ryhmässä oloni oli tyyni ja turvallinen. Toki sama härdelli jatkui, kun suljin ryhmän oven takanani, mutta todella tarvitsin noita lepohetkiä kaoottisen arkeni keskellä.

Tapaamisissa kirjoittelin usein ajatuksiani pieneen kirjaseen. Toisten tarinoiden kuuleminen antoi minulle toivoa ja voimaa. Sain uskoa siihen, että koska muutkin ovat vaikeista tilanteista selvinneet, myös minä voisin selvitä. Usein toisten tarinoista kertyi myös viisautta, uusia oivalluksia siihen, miten voisin kohdata omat ongelmani ratkaisukeskeisesti. Kaipasin kovasti läheisyyttä, kosketusta ja nähdyksi tulemista, ja niitäkin totisesti kotiryhmältäni sain.

Kun vihdoin uskalsin hellittää ja päästää Korkeamman voimani ohjaimiin, alkoivat asiatkin järjestyä. Askel kerrallaan etenin ongelmien ratkaisemisessa ja vaikka minulta vaadittiin paljon kärsivällisyyttä, jokainen pienikin onnistuminen lisäsi uskoa itseeni. Kyllä minä pärjään.

Joka vuosi olen juhlinut kotiryhmässäni syntymäpäivääni - tänä vuonna seitsemättä. Joka vuosi olen myös kertonut ryhmässäni, miten kiitollinen olen saamastani tuesta ja siitä, että tällainen kasvun paikka on minulle löytynyt. Ryhmästä on tullut minulle rakas, jokainen ryhmän jäsen on minulle tärkeä omalla tavallaan.

Kun elämä pikkuhiljaa alkoi järjestyä ja palaset loksahdella paikoilleen, löysin lepohetkiä, tyyneyttä ja turvallisuutta muualtakin. Jatkoin kuitenkin ryhmässä käymistä. Ajattelin sen olevan paikka, jossa ainakin kerran viikossa voisin pysähtyä kuuntelemaan itseäni. Mitä mulle kuuluu? Jatkoin myös ajatusteni kirjaamista.

Usein juuri syntymäpäivän aikaan kaivan esiin nuo kirjaset, joita nyt on jo pino. Selailen omia kirjoituksiani ja jotkut muistot hymyilyttävät, jotkut vakavoittavat ja jotkut saavat vieläkin silmänurkat kostumaan. Löydän kirjoituksista jännittävän tarinan, kehityskaaren kaaoksesta tyyneyteen, yksinäisyydestä nähdyksi ja kuulluksi tulemiseen. Tänä vuonna annoin tarinalle nimen, Miten minusta tuli minä? Minusta se on hyvä nimi, vaikka tarina ei vielä olekaan valmis.

Al-Anon on antanut minulle rohkeutta elää itseni näköistä elämää ja uskon, että tästä tulee hieno ja ehkä jopa jännittävä tarina. Jatkan ryhmässä käymistä ja muistikirjojen täyttämistä. Tähän mennessä elämäni on muuttunut enemmän kuin olisin voinut kuvitella - olen selättänyt suurempia haasteita, kuin olisin uskonut ja olen saavuttanut asioita, joista olin kyllä unelmoinut aiemmin, mutta en olisi ikinä uskonut, että minä!

Kiitos. Minulle kuuluu hyvää. Elämässä on aina hyviä hetkiä, mutta myös haasteita ja suruakin. Tänään minä olen vahvempi kohtaamaan hankaluudet ja huomaamaan pienetkin onnen muruset, joita arjessa kimaltelee.

Miten minusta tuli minä