Etusivulle | Sivukartta | Tekstikoko Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä | Haku 

Al-Anon-toimisto
Iso-Heikkiläntie 8
20200 Turku

Toimiston sijainti kartalla

Puh. 050 341 9406

Toimisto avoinna

ma-ke klo 8-15

**@**

( **@**Osa sähköposti-palveluista tai -ohjelmista voi tulkita Al-Anonilta saapuneen sähköpostin roskapostiksi. Muistathan siis tarkistaa myös roskapostikansiosi.)

 

 

 

 

Hellitä ja anna Jumalan ohjata

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä: Tietoavain 12/2019

Kymmenen vuotta sitten, jouluaattona, makasin eteisen lattialla ja huusin ääneen tuskaani. Olin epätoivoinen ja voimani olivat lopussa. Huusin ja rukoilin Jumalaa auttamaan minua.

Aikaisemmin olin rukoillut vuosikaudet päihdeongelmaisen poikamme puolesta, mutta nyt tunsin, että tarvitsen itsekin apua. Kohta tuon jälkeen minut johdatettiin Al-Anon-ryhmään – melkeinpä ihmeellisellä tavalla.

Ryhmässä olin aluksi varautunut enkä ymmärtänyt ohjelmaa. Ihmettelin myös vanhempien jäsenten tyyneyttä. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi ryhmässä käyntiä. Luin kirjallisuutta ja työstin ohjelmaa. Kuuntelin ja opin uusia asioita alkoholismista, itsestäni sekä suhteestani Jumalaan ja kanssaihmisiin.

Hellitä ja anna Jumalan ohjata – iskulauseen ohjetta seuraamalla sain mielenrauhaa. Huomasin kääntyväni Jumalan puoleen yhä useammin.

Tietenkin oli surullista katsoa pojan sairauden etenemistä. Se teki kovasti kipeää. Välillä kaikki tuntui epätoivoiselta, mutta pojan ollessa selvin päin kiitin Jumalaa. Ymmärsin silti, etten voinut auttaa poikaani raitistumaan enkä tuntenut hänen kohtalonsa kulkua.

Vaikka opettelin ja opinkin hellittämään joistakin asioista, osasin lopulta hellittää vasta sitten, kun laskimme pojan uurnan hautakummulle. Itkin ja luin Isä meidän-rukousta. Kun pääsin rukouksessa kohtaan ”tapahtukoon sinun tahtosi”, ymmärsin mitä todellinen hellittäminen on. Luottamista täydellisesti Jumalan ohjaukseen.

Joku on sanonut, että Jumalan näkee selvästi vain kyynelten läpi ja että silloin

kun omat voimat loppuu, Jumalan vasta alkaa. Oman lapsen menettäneenä, sielu ja mieli murtuneena, oli helppo yhtyä tuohon ajatukseen.

Uskoni Jumalaan ja hänen rakkauteensa on vahvistunut näiden Al-Anon-vuosien aikana. Rukoilen ja kiitän häntä päivittäin. Välillä kompuroin ja teen virheitä. Jos jokin asia tuntuu ylitse pääsemättömän vaikealta, sanon itselleni:

 

Hellitä ja anna Jumalan ohjata!

 

Matleena