Etusivulle | Sivukartta | Tekstikoko Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä | Haku 

Al-Anon-toimisto
Iso-Heikkiläntie 8
20200 Turku

Toimiston sijainti kartalla

Puh. 050 341 9406

Toimisto avoinna

ma-ke klo 8-15

**@**

Toimisto suljettu 27.6.-28.8.2019

 

 

 

Karusellin pyörteissä

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä: Tietoavain 06/2019

Olimme naapurin pojan kanssa molemmat viisivuotiaita. Hänellä oli siniset kurahousut ja sininen lapio, minulla punaiset kurahousut ja punainen lapio. Oli kevät ja lumet sulamassa. Kaivoimme uomaa lätäköstä naapurin pihamaalla. Sisältä talosta alkoi kuulua kovaäänistä riitelyä. Pysähdyin kuuntelemaan sitä, jolloin naapurin poika totesi; Parempi kaivaa kuin tapella.


Se oli elämäni ensimmäinen parisuhdeohje. Sitä ohjetta muistelen välillä vieläkin, kun vuorovaikutuksessa takkuaa. Joskus me keksimme riidanaihetta mitättömästäkin asiasta ja jatkamme loputonta vääntämistä ja tuhlaamme energiamme tekemisen sijaan väittelyyn oikeassa olemisesta. Muistan vielä sen tunteiden vuoristoradan, jossa elimme kieltämisen karusellin ollessa täydessä vauhdissa. Alkoholistin selitykset pitkäksi menneen illan jälkeen, oman ahdistukseni, kiukkuni ja katkeruuteni. Yö selviteltiin, tehtiin suloinen sovinto ja mentiin silmät ristissä töihin. Elettiin sovussa, kunnes tuli uusi yhteenotto ja elämä mureni hallitsemattomaksi. Minä olisin niin tiennyt kuinka hänen tulisi elää, mitä tehdä ja kuinka olla. Omaa osuuttani en nähnyt enkä halunnutkaan nähdä. Mutta vaikka kuinka painoin jarrua, vauhti vain kiihtyi ja karuselli pyöri pyörimistään.


Se en ollut minä, joka hyppäsin pois. En uskaltanut. Se oli alkoholisti, jonka pää meni lopulta niin pyörälle, ettei hän kestänyt. Minä olisin vielä jaksanut, kiltti kun olen ja pelkäsin muutosta yli kaiken. Pyöriminen oli tuttua, pysähtyminen pelottavaa. Alkoholistin saatua ryhmien avulla raittiuden ja uuden elämän, olin totuuden edessä. Missä on minun elämäni. Miksi hän ei tee minua onnelliseksi. Tunteet pyörivät vihan ja katkeruuden välillä, ei ollut kyse rakkaudesta vaan riippuvuudesta. Olin kiinni toisessa enkä osannut irrottautua. En olisi ikinä irrottautunut, ellei hän olisi sitä ensin tehnyt. Taas puhuimme öisin. Mutta nyt eri tavalla. Alkoholisti alkoi kertoa mitä hänelle kuuluu, mitä hän ajattelee ja mitä hän toivoo. Mitä hän tuntee ja mitä hän pelkää. Lopulta lähdin hakemaan sitä samaa, mitä hän oli löytänyt ryhmistä. Iloa ja ystävyyttä, elämänhalua ja toivoa. Muutaman kerran käytyäni sain onnellisen ajatuksen; tämä on minun juttuni, minun elämääni, jota opettelen elämään itse omana itsenäni. Tämä on minua varten ja tänne minä kuulun.

 

Lisbet