Etusivulle | Sivukartta | Tekstikoko Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä | Haku 

Al-Anon-toimisto
Iso-Heikkiläntie 8
20200 Turku

Toimiston sijainti kartalla

Puh. 050 341 9406

Toimisto avoinna

ma-ke klo 8-15

**@**

 

 

 

Minun tarinani

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä: Tietoavain 01/2019

Kuten teillä kaikilla, minullakin on tarina - tarina rakkaudesta, vihasta, pettämisestä, sovinnosta. Synnyin kolmantena lapsena kuusilapsiseen perheeseen. Olin usein sairaana, alipainoinen ja hidas. Äitini ei ollut tyytyväinen saadessaan kolmannen tyttären, koska Intiassa poikalapsi oli perheelle välttämätön. Isoäitini kertoi minulle, että toin onnea perheelle, koska olin syntynyt varakkuuden jumalattarelle omistettuna päivänä. Siitä huolimatta epätäydellisyyden siemen pesiytyi herkkään mieleeni.

Isäni oli hiljainen mies, alkoholistin aikuinen lapsi. Äitini oli tomera ja piteli ohjaksia. Äidilläni ja isoäidilläni oli riitoja, koska he yrittivät muuttaa toisiaan. Sunnuntaisin katselimme yhdessä elokuvaa ja kävimme syömässä ulkona. Kasvoin epätasapainoisissa olosuhteissa, joissa sekavat tunteet vaihtelivat vuoristoradan lailla.  Niinpä opin teeskentelemään ja lakaisemaan maton alle kaiken, mikä oli epämiellyttävää ja hämmentävää.

Opintojeni alkuvaiheessa isäni liiketoiminta sortui. Äitini yritti kaikin tavoin saada toiminnan jatkumaan. Kuulin vanhempieni keskusteluja taloudellisesta tilanteestamme ja kuinka tärkeää oli, että kolme vanhinta tytärtä kouluttautuvat ja menevät töihin. Pidin raha-asioita tärkeimpänä eikä muilla asioilla ollut merkitystä. Opintojeni jälkeen 21-vuotiaana aloitin valtion palveluksessa ja palkkani oli nelinkertainen verrattuna siihen, mitä olin odottanut. Taloudellisen epävarmuuden tilalle tuli siis aineellinen hyvinvointi.

Isäni kuoleman jälkeen äitini järkyttyi ja ajauduin huolehtimaan perheestä. Tapasin myös tulevan mieheni. Seurustelimme lähes seitsemän vuotta ennen kuin menimme naimisiin. Hän oli menestyvä elokuvan tuottaja, varakas heppu, jonka huoleton, seikkailurikas elämä viehätti minua. Seurusteluvuosien aikana opin tuntemaan hänet hyvin ja tiesin myös, että hän joi. Kaikesta huolimatta päätin mennä naimisiin hänen kanssaan ja uskoin, että rakkauteni avulla hän raitistuu. 

Muutimme Mumbaihin ja elämäni oli hauskaa - matkoja, juhlia, ensi-iltoja ja illallisia. Mutta kuherruskuukausi oli pian ohi ja huomasin, että mieheni juominen oli epänormaalia ja hän muuttui radikaalisti juomisen seurauksena. Uhkailin ja anelin, mutta mikään ei auttanut. Mitä enemmän nalkutin, sitä enemmän hän joi. Sitten tapahtui jotain traagista, menetin lapseni - 11 kuukauden ikäisenä. Maailmani romahti ja samalla tämä oli käännepiste elämässäni. Palasin entiseen työhöni. Mieheni seurasi minua ja hän joi varhaisesta aamusta iltamyöhään. Juominen johti usein sanalliseen ja joskus fyysiseen väkivaltaan. Pystyin selvästi näkemään alkoholismin seuraukset; se vei mieheltäni hyvän talouden, terveyden ja itsekunnioituksen. En kuitenkaan pystynyt näkemään, mitä se teki minulle. Olin menettänyt kaiken ja elin yksinäisenä erossa perheestä ja ystävistä. Vaikka tunnistin alkoholismin, synnytin toisen poikani ja toivoin, että juominen loppuu tähän.

Kun poikani oli ensimmäisellä luokalla, opettaja kysyi minulta “Onko teillä ongelmia kotona? ja minä kielsin. Kun muutimme uuteen kotiin, paikallinen pastori vieraili meillä ja tiedusteli ”Onko teillä ongelmia kotona?” ja kielsin jälleen. En ollut valmis hyväksymään, että läheiseni alkoholismi oli vaikuttanut minuun. Kuinka olisin voinut? Minulla oli ratkaisu kaikkien ongelmiin, olin asiantuntija, joka oli pitänyt perheen koossa nuoresta iästä alkaen. Olin taloudellisesti riippumaton ja pystyin ottamaan vastuun omasta elämästäni. Vaikka elin kaaoksen keskellä, teeskentelin, että kaikki oli hienosti.

Luovutin tahtoni Korkeimmalle Voimalleni vasta silloin, kun mieheni joutui sairaalaan ja lääkärin lausunnoissa todettiin hänen olevan alkoholisti. Lukuisten taistelujen ja pohjakosketusten jälkeen hän meni AA:han ja minä Al-Anoniin. Sen jälkeen ei ole muisteltu menneitä. Kiitos 12 askeleen toipumisohjelmalle. Ryhmätovereiden tuki, maailmanpalvelutoimiston hyväksymä kirjallisuus, kummitoiminta ja kokemusten jakaminen auttoivat toipumisessani.

Ensimmäinen kontaktini maailmanpalvelutoimistoon oli, kun ilmoitin ryhmämme rekisteröintiä varten. Mutisin kysymykseni puhelimeen ja pian ryhmämme olivat rekisterissä. Jokainen ryhmä sai aloituspaketin maailmanpalvelutoimistolta. Miten taitavaksi tunsinkaan itseni sinä päivänä. Palvelutehtävissä toimiessani minulla ei ollut aikaa sekaantua mieheni raittiuteen. Toimin palvelutehtävissä ryhmässä ja alueella. Kun minua pyydettiin myöhemmin jatkamaan, tajusin, että suostuin vapaana olevaan tehtävään, kun kukaan muu ei halunnut. Vetäydyttyäni tehtävästä joku muu otti palvelutehtävän vastaan. Tunnistin iskulauseen: ”Elä ja anna elää”.

Keskuspalvelutehtävissä aloitin, kun eräs keskuspalvelun jäsen tarjoutui minulle palvelukummiksi. En voi koskaan unohtaa tuota päivää, koska se antoi elämälleni kokonaan uuden näkökulman. Palvelukummini asui kaukana ja pidimme yhteyttä puhelimella ja sähköpostilla. Myöhemmin minut valittiin läntisen alueen edustajaksi ja pystyin onnistuneesti toimimaan sekä tiedotustoimikunnan puheenjohtajana ja vuoden pituisen jakson Intian keskuspalvelun puheenjohtajana. Vuonna 2016 hallitus nimitti minut IAGSM edustajaksi ja se oli rikastuttava kokemus minulle ja rakenteellemme, koska rakenteemme hyväksyttiin ensimmäistä kertaa IAGSM kokoukseen. Palveleminen auttoi minua korvaamaan itsesäälin itsekunnioituksella. Al-Anon on ainoa asia elämässäni, johon olen sitoutunut ja jonka olen tuntenut jatkuvasti hyväksi. Al-Anon muistuttaa minua, että saan olla mukana.

Uskon, että Korkeampi Voimani opastaa minua jokaisella askeleellani ja kulkee polkua kanssani. Olen kiitollinen saadessani osallistua IAGSM kokoukseen ja olen myös kiitollinen miehelleni ja pojalleni heidän ehdottomasta tuestaan ja rohkaisustaan.

Lyhennelmä intialaisen Saritan hengellisestä puheesta Virginiassa