Etusivulle | Sivukartta | Tekstikoko Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä | Haku 

Al-Anon-toimisto
Iso-Heikkiläntie 8
20200 Turku

Toimiston sijainti kartalla

Puh. 050 341 9406

Toimisto avoinna

ma-ke klo 8-15

**@**

 

 

 

Jouluahdistus

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä: Tietoavain 12/2018

Perheessämme toistui vuosikausia sama kaava joulun lähestyttyä. Leivoin ja valmistin jouluruokia, siivosin ja hankin lahjoja lapsille. Samaan aikaa alkoholisti oli alavireinen, eikä häntä kiinnostanut koko joulu.  Aatonaattona hänelle sitten iski ahdistus, yhtään lahjaa ei ollut hankittuna ja niin hän lähti jouluostoksille stressaantuneena. Samalla kun me muu perhe koitimme virittyä hyvään joulumieleen, olimme varpaillamme ja pelkäsimme alkoholistin hermostumista.

Alkoholistin raitistuttua pari ensimmäistä joulua meni samalla tavalla. Kolmantena raittiina jouluna hän yllättäen halusi osallistua jouluvalmisteluihin. Tuntui mukavalta tehdä yhdessä jouluruokia ja kuunnella samalla joululauluja. Kunnes tuli aatonaatto ja joulukinkku oli paistumassa. Kun hän oli ottamassa kinkkua uunista, aloin vieressä ohjeistamisen, kuinka sinappi levitetään kinkun päälle. Silloin hän raivostui silmittömästi ja paiskasi kuuman kinkun uunipelteineen lattialle. Joulumieli oli tipotiessään ja tuttu jouluahdistus oli palannut. Se oli täydellinen räjähdys aivan odottamatta ja samassa kuulin, kuinka auto käynnistyi ja mies lähti ajamaan lumista tietä pitkin kaasu pohjassa.

Useamman tunnin päästä hän palasi. Kiitos AA:n, hän ei lähtenyt juomaan vaan oltuaan itsekseen ja purettuaan pettymystään tuli takaisin. Myöhemmin terapiassa jouluahdistuksen alkusyy alkoi vähitellen selvitä. Ollessaan pieni lapsi hänen äitinsä oli yksin valmistellut joulua ja isää odotettiin ryyppyreissulta kotiin. Ainoastaan kuusi oli hankkimatta. Kun isä vihdoin aattoaamuna palasi, äiti aloitti naputuksen ja riitelyn. Silloin isä raivostui ja hajotti koko kodin tuhannen päreiksi ja lopulta perhe joutui pakenemaan ulos pakkaseen. Joulun jälkeen elämä jatkui kuitenkin entisellään, eikä tapahtumasta koskaan puhuttu perheessä, vaan se vaiettiin ja haluttiin unohtaa. Siitä alkoi tulevien vuosien jouluahdistus, mitään ei kannata valmistaa, kaikki kuitenkin hajoaa ja menee pilalle.

Me selvisimme kinkku-episodista ja joulusta, kiitos AA ja Al-Anon ryhmien. Onneksi alkoholisti sai voimaa käsitellä ja tuntea ne pettymyksen ja pelon tunteet, jotka oli lapsena kokenut. Myöhemmin joulumme ovat olleet helpompia. Sain alkoholistilta luvan kertoa tämän jutun, joka muistuttaa, kuinka alkoholismin vaikutukset kulkevat sukupolvelta toiseen. Samalla tavoin mekin tahtomattammekin olemme aiheuttaneet pelkoja ja jännitystiloja lastemme tunne-elämässä. Jos jostain voi olla kiitollinen niin siitä, että meillä on ryhmissä paikka, jossa voimme opetella uudenlaista tapaa elää yhdessä niin että kenenkään ei tarvitsisi pelätä toistaan, ei jouluna eikä muinakaan päivinä.

 

Nimetön vaimo