Etusivulle | Sivukartta | Tekstikoko Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä | Haku 

Al-Anon-toimisto
Iso-Heikkiläntie 8
20200 Turku

Toimiston sijainti kartalla

Puh. 050 341 9406

Toimisto avoinna

ma-ke klo 8-15

**@**

 

 

 

Puheenvuoro Siilinjärven AA:n ja Al-Anonin kesäpäivillä, juhlapalaverissa lauantaina 7.7.2018

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä: Tietoavain 09/2018

Olen Eeva, Al-Anonin kiitollinen jäsen. Joitakin vuosia sitten olin pitkän pohtimisen jälkeen vihdoin kerännyt rohkeuteni ja kerroin ystävälleni epätoivoisesta tilanteestani. Puolisoni oli katkaisuhoidossa ja asuntomme oli myynnissä taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Olin uuvuksissa enkä enää tiennyt, mitä tehdä. Puolisoni ei juomisensa vuoksi enää kyennyt työskentelemään tai huolehtimaan omista puhumattakaan yhteisistä asioista. Ystäväni ei tahtonut uskoa, että tuollaista voisi tapahtua ihan tavalliselle ihmiselle. Miten hän ei ollut huomannut mitään? Toivoin ystävältäni viisasta neuvoa tukalaan tilanteeseeni. Ystäväni katsoi minua kysyvästi, ja sanoi: Miksi sä et lähde?

Olimme olleet ihan tavallinen, onnellinen, keski-ikäinen pariskunta. Asuimme muodikkaalla puutaloalueella. Puolisoni oli yrittäjä ja teki pitkää päivää toimistollaan, minä käytin iltani monenlaisissa harrastuksissa. Päällisin puolin vietimme hyvin tavallista elämää. Jokin oli kuitenkin vialla. Minulla oli viime vuosina ollut erilaisia pitkäkestoisesta stressistä johtuvia oireita kuten masennusta ja ruuansulatusongelmia. Työelämän kiireissä olin joskus pysähtynyt miettimään, mistä tämä epämääräinen paha olo voisi johtua, mutta en oikein saanut otetta asiaan.

Alkoholiriippuvuus on hermosolutason krooninen sairaus, jolla on hyvin voimakkaita psyykkisiä ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Alkoholismi vaikuttaa myös läheisten elämään jo paljon ennen kuin sairaus on tunnistettavissa alkoholiriippuvuudeksi. Alkoholistin läheiset joutuvat elämään yleensä vuosikausia epämääräisen pahan olon kanssa ja alkavat oireilla myös itse.

Vuorovaikutusta alkoholistin kanssa vääristää päihderiippuvuuteen kuuluva häpeän tunne. Alkoholismista kärsivällä on hallitsematon tarve juoda ja oman riippuvuuden salaaminen vaatii jatkuvaa peittelemistä ja valehtelua. Alkoholistin koko lähipiirin elämä pyörii hänen ja juomisen ympärillä. Kuitenkin juuri se on asia, josta ei saa puhua.

Olin ollut huolissani puolisoni juomisesta jo jonkin aikaa. Juominen tuntui jotenkin pakonomaiselta. Kun me avasimme viinipullon hyvän aterian kunniaksi, puolisoni jatkoi juomista niin kauan, kuin alkoholia oli saatavilla. Selvin päin mieheni on kiltti ja ehkä vähän ujo, mutta juotuaan hänestä tuli hauska ja sosiaalinen. Ongelma oli siinä, että hän joi itsensä yleensä humalaan, jossa hän ei lopulta kyennyt huolehtimaan itsestään. Pelkäsin puolisoni puolesta, sillä hän kaatuili ja hän oli joutunut baarireissuillaan pari kertaa pahoinpidellyksi. Häneltä oli kadonnut milloin lompakko, milloin puhelin. Perjantaisin mieheni toi kauppareissulta mukanaan kotiin viiniä siltä varalta, että joku sattuu poikkeamaan. Pyynnöstäni hän aina lupasi jättää vähintään puolet seuraavaksi viikonlopuksi. Sunnuntai-iltana viini oli aina lopussa ja mieheni lähti hakemaan R-kioskilta loiventavia.Puolisoni oli alkanut yhä useammin sairastua flunssaan maanantaiaamuna, kun piti lähteä töihin. Minulla oli epäilyksiä siitä, että puolisoni yrityksessäkään kaikki ei tainnut olla ihan hyvin. Kotiin oli alkanut tulla yhä useammin maksuhuomautuksia laskuista, jotka mies oli luvannut hoitaa. Hän kuittasi keskusteluyritykseni nalkutukseksi ja pakeni. Mutta eihän mieheni ollut alkoholisti, hän oli aina siististi pukeutunut ja hän oli yleensä arkisin selvin päin.

Alkoholismi on hämmentävä sairaus ja vailla mitään logiikkaa. Kenestä tahansa voi tulla alkoholisti. Alkoholiriippuvuus voi syntyä, jos käyttää alkoholia. Riski on kuitenkin suurempi niillä, joilla on sairastuneita lähisukulaisia, vaikka sattuma ja sosiaalinen ympäristökin vaikuttavat. Arviot alkoholistien määrästä Suomessa vaihtelevat 300 000:n ja puolen miljoonan välillä. Suurin osa alkoholisteista käy töissä ja vasta sairauden kroonisessa vaiheessa sairauden vaikutukset näkyvät ulospäin.

Kun juominen on jatkuvaa, alkoholistilta kuluu valtava määrä energiaa juomisen järjestelemiseen ja peittelemiseen, joten hänellä ei ole aikaa muuhun. Toiset ihmiset, puoliso, työnteko tai harrastukset ovat kaikki ajan haaskausta ja pois juomisesta.

Tunsin itseni välillä hyvin yksinäiseksi, sillä mieheni oli paljon omissa oloissaan. Hän ei enää tuntunut elämänkumppanilta, enemmänkin kämppäkaverilta. Huolehtiessani miehestäni olin luopunut harrastuksistani ja etääntynyt ystävistäni. Olin unohtanut huolehtia itsestäni.

Alkoholismin kehittyminen on pitkäkestoinen prosessi. Riippuvuuden muodostuminen voi viedä vuosia tai vuosikymmeniä. Tilanteen hidasta muutosta huonommaksi on vaikea huomata. Sekä alkoholisti että hänen läheisensä sopeutuvat tilanteeseen eivätkä osaa pyrkiä siitä pois. Kyllin hidas muutos ei aiheuta vastustusta eikä välttämättä minkäänlaista reaktiota ennen kuin ongelmat ovat ylivoimaisia. Lopulta mieheni yritys haettiin konkurssiin ja hän alkoi viettää päivät kotona juoden. Palkkani ei millään riittänyt kaikkiin laskuihin ja siksi myös raha-asiat painoivat mieltäni. Pyysin ystävältä tukea tilanteen pohtimiseen ja löytääkseni keinoja selviämiseen.

Sairastuneen puolison jättämistä ei yleensä pidetä sosiaalisesti hyväksyttävänä tapana kohdata vaikea sairaus. Jostain syystä alkoholistin puolisoa sen sijaan usein neuvotaan eroamaan. On totta, että alkoholistia ei voi auttaa eikä hänen sairauttaan parantaa. Jokainen tarina on erilainen, mutta samanlaisia kokemuksia on muillakin ja heidän tarinansa auttavat näkemään, että en ole yksin. Alkoholistien läheisiä on Suomessa noin kaksi miljoonaa.

Tällä tarinalla on onnellinen loppu. Puolisoni ollessa katkaisuhoidossa minulle neuvottiin lähimmän Al-Anon-ryhmän kokousaika ja -paikka. Ensimmäisellä kerralla minua jännitti niin, että menin paikalle tunnin etuajassa. Kun ovi oli lukossa, lähdin helpottuneena takaisin kotiin. Kotimatkalla pysähdyin hetkeksi ja tarkistin alkamisajan. Käänsin fillarin ympäri ja palasin kokoukseen. Ovi oli auki. Minulle annettiin käteen kuppi kahvia ja toivotettiin tervetulleeksi.
Ensin alkuun mietin, että pitääkö kahdentoista askeleen ohjelmaan varata aikaa kaksitoista viikkoa vai kaksitoista kuukautta. Nyt olen antanut itselleni aikaa kaksi kertaa kaksitoista vuotta. Al-Anon on minulle elämäntapa ja voimavara.
Vertaistukiryhmässä on mahdollista tulla kuulluksi. Toipuakseni minun oli ymmärrettävä, että olen vastuussa vain omasta elämästäni ja minun on opittava jälleen pitämään huolta itsestäni henkisesti, psyykkisesti ja fyysisesti. En aiheuttanut alkoholismia, en kykene hallitsemaan sitä, enkä voi parantaa alkoholistia. Silti minulla on edelleen lupa rakastaa häntä.


Al-Anon on antanut minulle keinoja löytää elämääni tyyneyttä myrskyn keskelläkin. Tyyni olo on ilo, ja juuri nyt koen, että olen tyytyväinen ja onnellinen elämässäni.
Kiitän teitä puheenvuorosta ja tuesta.

Eeva, Kupittaankadun Al-Anon-perheryhmä