Etusivulle | Sivukartta | Tekstikoko Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä | Haku 

Al-Anon-toimisto
Iso-Heikkiläntie 8
20200 Turku

Toimiston sijainti kartalla

Puh. 050 341 9406

Toimisto avoinna

ma-ke klo 8-15

**@**

 

 

 

Vanha kirje

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä: Tietoavain 05/2018

Teen kotonani aina silloin tällöin niin sanottua tarpeettoman tavaran siivousta. Kirjahylly oli nyt siivouksen kohteena. Käteeni osui vanha muistiinpanolehtiö, ajattelin sen olevan ajalta, jolloin olin vielä töissä. Selailin lehtiötä ja olin panemassa sitä pois. Välistä tipahti kirjekuori. Tutkiessani sisältöä, huomasin sen vanhaksi kirjoitelmakseni ja pysähdyin lukemaan sitä.

Olin kirjoittanut sen noin 18 vuotta sitten, Al-Anon alkuaikoinani, jolloin olimme molemmat ,alkoholistimieheni ja minä, menneet hakemaan apua omista ohjelmistamme. Mieheni oli ollut raittiina pari vuotta, mutta yhteiselämäämme liittyi kovasti ongelmia. Huokailin lukiessani kirjoittamaani, miten olin jaksanut kuvaamaani elämää, kun työ ja kotielämä veivät voimiani. Olimme viettäneet kesälomaa perheen kanssa ja oli taas työhön lähdön aika. Mieli oli niin maassa kuin voi olla, perheemme loma ei ollut sujunut ihan iloisessa yhteistyössä mieheni kanssa, vaikka alkoholi ei ollut enää mukana kuvioissa. Silloin kesäloman viimeisenä päivänä ryhdyin kirjoittamaan ahdistustani paperille. Ryhmässä olimme käyneet läpi ohjelman askeleita ja neljäs askel oli ollut mielessäni, mutta en ollut sitä jaksanut ryhtyä käsittelemään omalta kohdaltani. Niinpä siinä vierähti koko päivä kirjoittaessani elämääni ja ongelmiamme paperille ja tekstiä tuli kovasti. Huomasin, että olin elämässäni alkoholistin kanssa syventynyt vain hänen tekemisiinsä ja yrittänyt hallita tilannetta, enkä ollut miettinyt, että myös omat tekemiseni kaipaisivat tarkastelua.

Olin aloittanut kirjoitukseni: Elämäni inventaario alkoholistin vaimona, rehellinen yritys tehdä itsetutkistelua, yrittää löytää itselle keinoa/tietä selvitä. Olin kirjoittanut, millainen olin alkoholistin mielestä kaikkine vikoineni ja niitähän riitti loputtomiin. Välillä tuntui kuin en löytäisi enkä tunnistaisi omaa itseäni, kuka ja millainen minä oikeastaan olin. Oman käytöksen kuvaaminen rehellisesti sai minut huomaamaan, ettei ole helppoa arvioida omia tapojaan, jotka johtuivat osin omista luonteenpiirteistä ja asenteista. Huomasin itsessäni vikoja, jotka aiheuttivat lisää ongelmia, kun yritin hallita alkoholin tuomaa kaaosta perheessäni.

Loppujen lopuksi pääsin hyviinkin ominaisuuksiini, jotka ovat olleet myöhemmin vahvasti tukena, kun olen korjannut vikojani. Huomasin, että käyttäytymiseni johtuivat usein pelosta ja levottomasta elämästämme, enkä enää huomannut, miten sairaasti olin käyttäytynyt ja pahentanut vain tilannetta.

Kirjoitukseni oli pitkä tarina, jota ei tässä ole tarpeen enempää avata, mutta se oli kuitenkin lähtökohta käytöstapojeni muutokseen - toipumiseni alkoi tuosta hetkestä. Halusin keskittyä itseni hoitamiseen, enkä alkoholisti tekemisiin. Muistan, kun sanoin ensimmäisen kerran miehelleni, kun hän moitti käyttäytymistäni ja sanomisiani: ”Olet aivan oikeassa, olen kohdellut sinua joskus väärin.” Mieheni meni aivan sanattomaksi, sanoi sitten: ”Oho, enpä olisi uskonut sinun koskaan sanovan noin”.

Halusin tämän kirjoittaa, koska vanha kirje sai minut huomaamaan, miten suuri muutos on tapahtunut vuosien aikana Al-Anonin avulla ja tietenkin Korkeamman Voiman tuella. Kuljimme omissa ryhmissämme ja mieheni on pysynyt raittiina nämä vuodet. Olen löytänyt vähitellen oman itseni ja keinon päästä eteenpäin omissa vajavuuksissani ja asenteissani, toki työtä saa tehdä edelleen. Tällä hetkellä tunnen syvää kiitollisuutta, että ymmärsin aikoinaan lähteä hakemaan apua Al-Anon ohjelmasta ja Korkeamman Voiman avulla saimme yhdessä tasapainoisemman yhteiselämän.

Tyyneysrukous on iltarukoukseni ja kiitos raittiista päivästä

Anneli