Etusivulle | Sivukartta | Tekstikoko Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä | Haku 

Al-Anon-toimisto
Iso-Heikkiläntie 8
20200 Turku

Toimiston sijainti kartalla

Puh. 050 341 9406

Toimisto avoinna

ma-ke klo 8-15

**@**

 

 

 

Joulumuistoja

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä: Tietoavain 12/2017

Joulua valmistellessa monet tunnerikkaat muistot tulevat taas mieleeni. Lapsuuskodissani jouluvalmistelut aloitettiin jo aikaisin syksyllä. Niinpä jouluaattoiltana, kun istuimme pirtin pitkän pöydän ääreen kuuntelemaan jouluevankeliumia ja syömään jouluateriaa, joulurauha laskeutui kotiimme. Joulupukki poroineen ja lahjoineen sekä Tapaninpäivän ihanat rekiretket kuuluivat kotini jouluperinteisiin.

Ollessani 11-vuotias äitimme joutui olemaan jouluna sairaalassa emmekä tienneet selviytyisikö hän enää. Tuo joulu oli surullinen ja suurperheen vanhimpana tyttärenä yritin kovasti lohduttaa pikkusisaruksiani, jotka ikävöivät äitiämme.

Joulumieli oli helppo löytää myös silloin, kun omat lapsemme, Juhani ja Kaisa, olivat pieniä. Muistorikkaimpia jouluja olivat molempien lasten ensimmäiset joulut sekä ensimmäinen joulu uudessa, itserakennetussa kodissamme.

Kun lapset olivat 10- ja 14-vuotiaita, vietimme rauhallisen aattoillan kotona. Aikaisin jouluaamuna lähdimme ajelemaan mummolaan. Viimeiset 20 km ajelimme kapeaa metsätietä pitkin. Yhtäkkiä keskellä tietä oli kaatunut kuusi. Olimme keskellä metsää, tähtikirkas taivas yläpuolellamme. Siirtäessämme tuota kuusta, lauloimme joululauluja, leikimme ja hulluttelimme koiramme kanssa. Yhteenkuuluvaisuuden tunne ja jouluilo olivat sanoin kuvaamattomia. Tuntui kuin olisimme olleet osa suurta luonnon kauneutta.

Vuosien myötä ja lasten aikuistuessa joulunviettokin muuttui. Välillä olimme jouluna töissä tai lapset olivat töissä tai ulkomailla. Yhteisiä joulujakin oli vielä. Kun Juhanin alkoholin- ja lääkkeiden väärinkäyttö lisääntyivät, odotimme häntä monta kertaa – aivan turhaa – jouluaterialle ja joulunviettoon.

Vuoden 2009 alussa saimme Juhanin – jälleen kerran – hoitoon. Neljän viikon laitoshoidon jälkeen hoito jatkui ryhmätapaamisella kerran viikossa. Lähes vuosi meni hyvin ja uskoin jo Juhanin raitistuneen. Niinpä valmistelinkin joulua tuona vuonna erityisen innokkaana. Jouluaaton aattona talomme oli siivottu ja koristeltu, lahjat paketoitu ja ruuat valmisteltu. Kaisakin oli tullut kotiin viettämään kanssamme joulua.

Myöhään samana iltana Juhani soitti. Kuulin heti, että hän oli humalassa ja aivan sekaisin. Kun menin mieheni kanssa Juhanin asunnolle, Juhani oli aivan psykoottinen, keittiön ja olohuoneen lattioilla ja pöydillä oli tyhjiä pulloja ja lääkepakkauksia.

Vietettyäni yön Juhanin kanssa päivystyksessä ja saateltuani hänet sairaalaan, palasin jouluaaton aamuhämärissä pettyneenä ja voimattomana kotiin. Tuskani oli sanoin kuvaamaton. Muistan, että makaisin eteisen lattialla, huusin ääneen ja pyysin Jumalaa auttamaan meitä. Samaan aikaan kirjahyllystä osui silmiini A-Anonin kirja ”Päivä kerrallaan”. Ja niin kuin hukkuva tarttuu pelastusrenkaaseen, tartuin minäkin tuohon kirjaan.

Sitten lueskelin muutakin Al-Anon kirjallisuutta ja lopulta uskaltauduin ryhmään ja Al–Anon matkalle. Tuolla matkalla olen saanut paljon työkaluja, joiden avulla olen tutustunut itseeni ja sisimpääni. Olen saanut myös paljon tietoa alkoholismi-sairaudesta. Olen oppinut hyväksymään asioita, joita ei voi muuttaa. Pikkuhiljaa olen luovuttanut myös tahtoni ja elämäni Jumalan huomaan. Ilman Jumalaa ja Al-Anon -ryhmää en olisi selviytynyt viimeisistä, raskaista vuosista.

Juhanin kuolemasta on nyt vuosi ja viisi kuukautta. Joka päivä muistelemme häntä ja vaikka tiedämme, että hänellä on nyt hyvä olla, kaipaamme häntä vielä kovasti. Onneksi meillä on paljon yhteisiä rakkaita muistoja, jotka hymyilyttävät ja välillä itkettävätkin

Nyt tiedän, että elämämme on ohuen säikeen varassa, minkä vuoksi meidän on nautittava jokaisesta uudesta päivästä, jonka saamme elää. Elettävä päivä kerrallaan. Ja vaikka kaikki ei menekään suunnitelmieni mukaan, kaikki menee kuitenkin niin kuin minulle on parhaaksi. Haikein, mutta luottavaisin mielin jatkan jouluvalmisteluja ja teen joulun sydämeeni – tänäkin jouluna.

 

Jouluiloa teille kaikille!

 

Matleena