Etusivulle | Sivukartta | Tekstikoko Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä | Haku 

Al-Anon-toimisto
Iso-Heikkiläntie 8
20200 Turku

Toimiston sijainti kartalla

Puh. 050 341 9406

Toimisto avoinna

ma-ke klo 8-15

**@**

 

 

 

Huolipurkki

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä:Tietoavain 11/2017

Yhdessä Al-Anonin kirjoista löytyy tarina kolmesta sammakosta, jotka istuivat lumpeenlehdellä. ”Kolme sammakkoa istui lumpeenlehdellä, yksi sammakoista päätti hypätä. Montako sammakkoa istuu lumpeenlehdellä? Vastaus on kolme. Yksi vasta päätti hypätä, se ei vielä hypännyt”. Olen usein päättänyt yhtä ja toista ja vetänyt yhden, jos toisenkin päätökseni takaisin. Tämä ei ole välttämättä huono tie. Ehkä se kertoo siitä, että olen oppinut ymmärtämään itseäni ja tapaani reagoida tunteilla. Tunnemylläkässä tekemäni päätökset eivät todellakaan ole aina olleet minulle hyväksi. Nykyään pyrin antamaan itselleni ja muille aikaa ennen kuin alan ratkaista ongelmiani. Olen pannut merkille, että järjen ääni auttaa välttämään pahimmat katastrofit - olen oppinut odottamaan, että kuulen sen.

Tunteiden vallassa tekemilläni ratkaisuilla voin luoda hetkessä koko maailman uudestaan ja se maailma ei usein ole sellainen maailma, jossa minulla tai muilla olisi yhtään sen helpompi hengittää. Päädynkin yhä uudelleen tilanteisiin, joissa en tee yhtikäs mitään. Kutsun tätä luovuttamiseksi. Toisessa kohdassa neuvotaan ”Luovuta yksi ongelma tai yksi ihminen kerrallaan”. Yksinkertaista ja helppoa. Ei todellakaan! Ryhmässämme joku mainitsi huolipurkin. Kun pää ja mieli ovat täynnä huolia, valitaan jokin huoli, josta on valmis luopumaan kirjoittamalla se pienelle paperikääreelle, joka laitetaan huolipurkkiin. Konkreettinen tapa luovuttaa yksi ongelma tai ihminen kerrallaan. Päätin kokeilla. Olen pannut merkille, että huolieni luovuttaminen on yllättävän vaikeaa. Minulle luovuttaminen tarkoittaa sitä, että ongelmani ratkaisee jokin muu kuin minä. Olen tottunut tekemään omaa osuuttani pitkään ja hartaasti ja elän näköjään yhä siinä uskossa, että minä tiedän parhaiden mikä on minulle hyväksi ja miten asiat korjataan. Jos luovutan oman tahtoni Korkeamman voiman huomaan, voi lopputulos olla ihan mitä tahansa, myös sellaista mitä en sen itse toivoisi olevan. Luovuttamalla annan korkeammalle vallan toimia hänen parhaaksi katsomallaan tavalla ja hänen aikataulujen mukaan. Kirjoittaessani edellistä jäin pohtimaan sitä, että toimiiko korkeampi joka tapauksessa parhaaksi katsomallaan tavalla ja aikatauluilla riippumatta siitä mitä minä teen tai jätän tekemättä? Onko minun tekemisilläni ja tekemättä jättämisilläni loppupeleissä mitään väliä? On.

Jos en omavoimaisesti pyrkisi ratkomaan koko maailman huolia ja ongelmia ja jos en käyttäisi suurta osaa elämästäni ja energioistani huolien ja ongelmien vatvomiseen/selvittelyyn/ratkomiseen olisin taatusti tasapainoisempi ja onnellisempi ja minulla olisi enemmän aikaa itselleni ja läheisilleni. Tekemättä jättämisestä olisi siis hyötyä - ongelmien ja asioiden luovuttamisesta olisi hyötyä. Silti huomaan toimivani toisin. Otin huolipurkin käyttööni noin puoli vuotta sitten. Olen onnistunut luovuttamaan sinne vain yhden huolistani. Hetkittäin olen miettinyt vetäväni tämänkin huolen pois purkista ajatellen, että voisin sittenkin tehdä itse vielä jotain asian hyväksi (tai pahaksi). Mutta toistaiseksi harjoittelen luovuttamista juuri tämän yhden huolipurkissa olevan paperinyssykän turvin. Se toimii. Huoli on ja pysyy purkissa ja samalla minä opin uskomaan itseäni suurempaan voimaan. Olen luovuttanut tahtoni ja elämäni hänen huomaansa nimenomaan tämän yhden huoleni turvin. Rehellisesti voin todeta, että en ole ollut vielä valmis luopumaan muista huolistani. Siinä ei ole mitään järkeä. Toistaiseksi olen halunnut pitää huolet ja ratkaisut itselläni ja huoleni pitävät minua otteessaan, mutta samalla olen pannut merkille, että niiden ote on alkanut lipsua, päivä päivältä. Istun lumpeen lehdellä ja pohdin seuraavaa: Olisiko jo aika luovuttaa lisää?

 

Nina