Etusivulle | Sivukartta | Tekstikoko Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä | Haku 

Al-Anon-toimisto
Iso-Heikkiläntie 8
20200 Turku

Toimiston sijainti kartalla

Puh. 050 341 9406

Toimisto avoinna

ma-ke klo 8-15

**@**

 

 

 

Irrottautuminen

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä: Tietoavain 09/2017

Tulin Al-Anoniin kun useiden vuosien taistelu poikaystäväni alkoholiongelman kanssa oli uuvuttanut minut. Nuoren ihmisen optimismilla ja energialla olin tehnyt kaikkeni, että saisin hänen juomisensa kuriin: kiristänyt, uhkaillut, maanitellut, riehunut ja anellut. Välillä sain onnistumisen kokemuksia, kun hän pystyi olemaan yhden viikon lopun selvin päin, mutta aikaa myöten kävi selväksi, että viikonloppu juominen vain pitkittyi ja hyvä jos hän sai sunnuntai-iltana oluen juonnin loppumaan. Kyttäsin poikaystäväni juomista ja riuduin itsesäälissä, kun hän oli reissuillaan. Tarkkailin puhelinta ja laskin tunteja.

Yksi hallintakeinoistani juomista vastaan oli erolla uhkailu. Se vaikutti aluksi hyvinkin toimivalta, sillä monesti hän yritti olla selvin päin ja keksi valtavasti tekemistä viikonlopulle, jotta viinan himo unohtuisi. Sitten hän alkoi tehdä kaikenlaisia viikonloppureissuja, joilta tuli naama punaisena krapulaverenpaineet koholla, mutta valehteli pokkana, ettei ollut juonut tippaakaan.

Usein laitoin välit poikki, kun tiesin hänen lähteneen juomaan, mutta vihan laannuttua kärsin sisimmässäni ja aloin katua, koska kaipasin häntä. Sitten päätin, että nyt tästä tulee kerta kaikkiaan loppu ja sinnittelin kokonaisen vuoden erossa hänestä. Kielsin tunteeni ja jatkoin elämääni sisulla eteenpäin, lopulta uupuen. Onneksi satuin löytämään Al-Anonin nettiä selatessani.

Al-Anonissa kuulin ensimmäistä kertaa irrottautumisesta. Sana tuntui aluksi ihan oudolta ja en ymmärtänyt mistä on kysymys. Omasta mielestäni olin hyvinkin irrottautunut juovasta poikaystävästäni, kun jätin hänet. Ryhmässä käydessäni kuulin irrottautumisesta lisää. Joku ryhmäläinen käytti sellaista esimerkkiä, että pitää ajatella niin, että vaikka alkoholisti lähtisi juomaan, hänellä ei ole minun elämäni taskussaan. Tämä esimerkki toimi minulle, olisinpa vain kuullut sen aiemmin!

Jossakin vaiheessa palasin yhteen hänen kanssaan ja elämä oli hieman helpompaa, sillä hänen poissa ollessaan osasin keskittyä enemmän itseeni ja laitoin itselleni jopa hyvää ruokaa, vaikkei muita ollutkaan syömässä. Pienin askelin opin, että yksin oleminen –vaikka se aina ennen olikin tuntunut hylätyksi jäämiseltä- ei olekaan niin kamalaa ja itsekseenkin voi viihtyä. Al-Anonissa käyminen antoi minulle voimaa ja opin ymmärtämään juomisen sairautena. Enää en ajatellut, että hän juo, koska ei rakasta minua. Ymmärsin, että hän juo, koska ei muuta voi.

Juominen paheni ja putket pitenivät, ja en enää pystynyt elämään poikaystäväni kanssa. Nyt edessä oli se ongelma, että mitä tekisin, kun en osannut olla yksinkään. Kun olin tuskaillut tilanteeni kanssa ja puhunut siitä ryhmässä, eräs ryhmäläinen kysyi minulta, että voisinko ajatella juovaa poikaystävää ystävänäni. Tämä toimi minulle ja myöhemmin ymmärsin, että aloin irrottautua rakkaudella vihan sijaan. Minun ei tarvinnut kääntää läheiselleni selkääni kokonaan, vaikka elämä hänen kanssaan olisi vahingoittanut minua. Minä sain pitää hänet sydämessäni itselleni tärkeänä ihmisenä, ystävänä, ja näin pystyin irrottautumaan satuttamatta itseäni lisää. Kaikki parisuhteet eivät kestä, ja elämä juovan alkoholistin rinnalla on vaikeaa, mutta ystävyys on ikuista.

 

Tuulikki