Etusivulle | Sivukartta | Tekstikoko Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä | Haku 

Al-Anon-toimisto
Iso-Heikkiläntie 8
20200 Turku

Toimiston sijainti kartalla

Puh. 050 341 9406

Toimisto avoinna

ma-ke klo 8-15

**@**

 

 

 

Toivoa on -seminaari

Toipumiskertomus on poimittu lehdestä: Tietoavain 03/2017

 

Al-Anonin puheenvuoro

Marraskuu 2016 Laurean ammattikorkeakoulu Tikkurila

 

Turvallinen lapsuus luo perustan tasapainoiselle aikuisiälle. Se vaikuttaa mm. ihmissuhteiden luontiin, terveyteen, tunteiden säätelyyn, itsetuntoon, seksuaalisuuteen ja jopa koulutusasteeseen. Turvallisessa kodissa lapsi tuntee olevansa rakastettu ja arvostettu. Hän luottaa vanhemman läsnäoloon ja turvaan. Mitä jos lapsuus onkin täynnä epävarmuutta, pelkoa, ahdistusta, huolta ja vastuuta? Kun lapsi ei pysty luottamaan vanhempaansa, ei hän luo turvallista suhdetta tähän. Alkoholistiperheissä vanhemman tarpeet ja halut ajavat lapsen tarpeiden ohi. Lapsi oppii muokkaamaan omia tarpeitaan vanhemman tarpeisiin nähden. Mitä tästä kaikesta seuraa? Minä olen yksi esimerkki; olen Raisa ja Al-Anon, alkoholistin tytär. Lapsuuteni ei ollut turvallinen, mutta ei täysin pahakaan. Äitini on alkoholisti. Olen saanut lapsuudessa katsoa äitini juomista, miettiä aamulla kun olen herännyt että missä äitini on, vieraat ihmiset ovat toimittaneet minut baarista äitini huomasta isäni luo, olen kantanut oksennus- ämpäriä tarvittaessa, kuunnellut satoja katteettomia lupauksia jne. Lista on loputon. Lopulta äitini on päätynyt käyttäytymään erittäin itsetuhoisesti, kun minä olen tullut täysi-ikäiseksi. Olen melko yleinen esimerkki alkoholistiperheen aikuisesta lapsesta. Hänet usein tunnistaa henkilönä joka on erittäin kiltti, asettaa aina muut itsensä edelle, ei osaa sanoa ei, on jopa läheisriippuvainen muista, mutta epäuskoinen, että kukaan voisi häntä rakastaa ja valitsee epävarmoja ihmissuhteita koska ne muistuttavat tutusta mallista lapsuudessa. Vajaa neljä vuotta sitten koin olevani elämässäni täydellisessä umpikujassa, kuin häkkiin suljettu eläin. Ei pakotietä eikä helpotusta missään. Äitini hallitsi täysin elämääni. Jatkuva huoli, pelko ja ahdistus kulkivat mukanani joka päivä. Monet mukavat tädit erilaisissa kriisikeskuksissa toitottivat minulle aina samaa ”Sinun tulee katkaista välisi äitiisi. Et tule jaksaman hänen huoliaan ja ongelmiaan”. Mutta miten minä voisin hylätä oman äitini? Kaikesta huolimatta hän on minun ainoa oma äitini. Äitini, jota rakastan. Tajusin kuitenkin, etten voisi jatkaa elämääni samalla tavalla; olemalla äitini pankki, psykiatri, tuki ja turva jokaisessa asiassa.

Eräs sosiaalialan työntekijä oli maininnut minulle Al-Anonista vuosia sitten. Mietin, voisiko siitä olla minulle apua. Mietin ja sulattelin asiaa pitkään, useamman vuoden. Menin 2013 tammikuussa ensimmäiseen kokoukseen hieman pelokkaana ja epätoivoisena. Ensimmäisessä kokouksessa minulle kerrottiin, että on mahdollista elää alkoholistin kanssa ilman, että oma elämä kärsii. Ilman, että minun elämäni pyörisi vain alkoholistin asioiden ympärillä. Mietin, eikö minun tarvitsisi tosiaan hylätä äitiäni? Voisinko saada tyyneyden niin kuin nämä monet muut ihmiset ovat saaneet? Vastaus on kyllä. Minä sain tyyneyden ja olen edelleen äitini kanssa tekemisissä.  Olen vain saanut oman elämäni takaisin. Sanotaan että alkoholismi periytyy. Geeneillä on asian kanssa varmasti tekemistä, mutta väitän että opituilla lapsuuden malleilla on erittäin iso tekijä tässä asiassa. Iso osa hoitamattomista alkoholistien lapsista alkaa juoda itse, kuten teki siskoni; rupeavat työnarkomaaneiksi, kuten veljeni tai hankkivat puolisoksi alkoholistin. Hyvin iso osa masentuu jossain vaiheessa elämäänsä. Näin teimme me kaikki kolme äitini lasta jossain vaiheessa. Minun elämäni on juovasta alkoholistiäidistä huolimatta tasapainossa. Omistan aviomiehen jolla ei ole alkoholiongelmaa, olen ihanan pienen pojan äiti ja toinen lapsi on tulossa. Elämäni on hyvää ja rauhallista monen sekasortoisen vuoden jälkeen. Miksi minä poikkean sisaruksistani? Väitän että Al-Anonilla on erittäin iso syy tähän. Ryhmässä olen saanut vertaistukea jota en pystyisi omassa lähipiirissäni saamaan. Olen saanut huomata mistä johtuvat tietyt luonteenpiirteeni. Olen oppinut laittamaan oman elämäni ensisijaiseksi, en ole enää jatkuvasti huolissani äidistäni vaan keskityn omaan hyvinvointiini. Olen siis saanut aivan valtavasti Al-Anonista. Siellä hoidan itseäni, koska olen sairastanut myös äitini alkoholismisairauden myötä, kuten niin moni muukin alkoholistin läheinen. Al-Anonissa painotetaan että alkoholismi on koko perheen sairaus joka sairastuttaa läheiset. Sairaus on laadultaan henkistä, joka vaikuttaa niin mielenterveyteen kuin fyysiseen terveyteen. Muiden kokemuksia kuunnellessa huomaa, ettei ole enää yksin ongelmiensa kanssa. Saa tietoa miten muut alkoholiongelmaisten läheiset ovat selviytyneet ahdingostaan. Ryhmässä oppii nopeasti, ettei läheinen voi raitistaa alkoholistia, mutta omaan hyvinvointiinsa ja jaksamiseensa voi vaikuttaa. Ensimmäinen askel on myöntää oma voimattomuus alkoholismiin. Siten ihminen voi irrottautua henkisesti alkoholistista ja antaa hänen vastata omista teoistaan. Tästä alkaa oma toipuminen. Vertaistuella on iso merkitys ongelmien parissa kamppaileville ihmisille. Vertaistuen kautta ihmiselle tulee kokemus, että hän ei ole tilanteessaan yksin. Omaan tilanteeseen voi avautua kokonaan uusi näkökulma. Vertaistuen kautta osallistujat saavat ongelmiinsa liittyvää tietoa ja käytännön vinkkejä, jotka auttavat selviytymään paremmin arjessa. Vertaistuki ja ammattiapu ovat eri asioita. Ne voivat kuitenkin toimia rinnakkain ja tukea toinen toistensa vaikutuksia.

………

Sain kunnian olla puhumassa Toivoa on -seminaarissa marraskuussa Laurean ammattikorkeakoulussa tuleville sosionomeille. Olen itse valmistunut reilu neljä vuotta sitten Laureasta sairaanhoitajaksi ja terveydenhoitajaksi ja siksi minun sydäntäni lämmitti saada puhua heille. Vein heille sanomaa Al-Anonista. Ryhmästä, joka voi auttaa alkoholistin läheistä saamaan oman elämänsä takaisin. Kun tulevien sosionomien vastaanotolle tulee ihminen, joka valittaa erilaisista stressin oireista, pyysin heitä kurkkaamaan pintaa syvemmälle. Jos sieltä paljastuu alkoholistiläheisiä, pyysin heitä muistamaan AlAnonin.  Jo pelkästään sen mainitseminen, että on olemassa ryhmiä, joissa on hänen kaltaisiaan ihmisiä jakamassa kokemuk- siaan, saattaa saada hänet pistämään AlAnon-nimen mieleen.  Usein menee aikaa ennen kuin ihminen on valmis astumaan ryhmään. Menihän minullakin vuosia. Sanotaan, että alkoholistiläheisen tulee saavuttaa oma henkinen pohjansa ennen kuin hän on valmis hakemaan apua. Tämä pitää erittäin usein paikkansa. Minä muistan edelleen ihmisen, joka kertoi minulle Al-Anonista ensimmäisen kerran. Hän muutti elämäni. Näillä sosionomiopiskelijoillakin on mahdollisuus muuttaa joidenkin alkoholistien läheisten elämä.

Raisa