Pienen ihmisen tarina

Olen uskovasta perheestä, jossa elämä oli aika ajoin tuskastuttavan ahdistavaa, ja se on johtanut siihen, että olen vastustanut uskontoja ja kaikkea siihen liittyvää. Tieto siitä, että Al-Anonissa ei ole suuntausta mihinkään uskontokuntaan, antoi minulle rohkeutta tulla Al-Anoniin. Täällä olen pikku hiljaa oppinut uskomaan käsitykseni mukaiseen Korkeampaan Voimaan. Minulle Korkeampi Voima on jatkuvan muutoksen lähde.

Olen elänyt alkoholistin vaikutuspiirissä nyt kahdeksantoista vuotta. Kumppanini joi jo alussa runsaasti ja monesti useita päiviä, en vain silloin ymmärtänyt, että hän on alkoholisti. Juominen vain yltyi vuosien varrella, ja alkoi tulla pitempiä juomaputkia. Olin hermostunut, vihainen ja ahdistunut, mutta ennen kaikkea olin alistunut, ja itsetuntoni oli heikko – huomaan sen nyt vasta näin jälkeenpäin. En tajunnut, että kumppanini alkoholismisairaus oli sairastuttanut myös minut. Ennen olin aina ollut iloinen ja optimistinen ja erittäin sosiaalinen. Myös ystäväpiirini oli kuin huomaamatta pienentynyt olemattomiin. Olin tullut riippuvaiseksi kumppanistani enkä osannut oikein tehdä mitään yksin. Olihan minun tekemisiäni suurimmaksi osaksi vähätelty vuosikausia.

Seitsemän vuotta sitten kumppanini raitistui AA:n avulla, ja ajattelin, että nyt asiat tulevat kuntoon. Eihän se niin mennyt! Mutta vuosi sitten hän sai minut mukaan AA:n avoimeen kokoukseen, ja siitä kuukauden päästä olinkin jo valmis ensimmäiseen Al-Anon-palaveriini. Olin tyytyväinen saamaani vastaanottoon mutta vähän pettynyt, kun en huomannut mitään "erikoista" tapahtuvan itsessäni, ja ajattelin että se siitä. Kuvittelin, että jo yksi kokouskerta muuttaa elämäni. Sitten lähdin matkalle.

Meni pari viikkoa, ja ihmettelin, miksi oloni on niin levoton ja ahdistunut enkä saanut kunnolla nukuttua. Kunnes kotiintuloaamuna muistin, että ryhmä kokoontuu sinä iltana ja päätin mennä sinne. Välittömästi minulle tuli suunnattoman helpottunut ja rauhallinen olo. Ei enää tietoakaan ahdistuneisuudesta ja levottomuudesta. No, muuttihan se yksi kokouskerta sittenkin elämääni.

Siitä alkaen olen käynyt säännöllisesti kokouksissa ja ottanut pieniä palvelutehtäviä vastaan. Henkinen kasvuni on alkanut hyvin, ja sitä on vielä vauhdittanut se, kun otin itselleni kummin, jonka kanssa aloin käydä läpi askeleita, perinteitä ja käsitteitä sekä uutta neljännen askeleen kirjaa. Palvelutehtävien myötä myös itsetuntoni on kohonnut. Toipumisen tieni on vasta alkumetreillä, mutta siitä huolimatta olen ikuisesti kiitollinen Al-Anonille, ryhmälleni ja kummilleni.

Paula